Kunnat ja EU ne yhteen soppii?

Kuntavaalien h-hetki lähestyy, sunnuntai-iltana olemme totuuden äärellä keskustan vaalimenestyksen suhteen.

Vaalitenttejä on seurattu tarkalla silmällä ja tuskailtu, millä tasolla keskustelua tulisi käydä. Kuntavaaleissa ei kaadeta hallitusta eikä erota EU:sta. Nyt pitää puhua paikallisista mahdollisuuksista ja murheista.

Tosiasia kuitenkin on, että kuntien asioista ja päätöksistä noin 60 prosenttia juontaa Brysseliin, joten paljon on yhteistä. Viime kädessä suuri osa EU-päätöksistä toimeenpannaan juuri kunta- ja aluetasolla. Juuri nyt vihreän siirtymän ja digitalisaation haasteita ja mahdollisuuksia punnitaan kunnissa kuumeisesti.

Suomen kunnille keskeisimmät EU-yhteydet liittyvät hankintoihin, kilpailuun ja ympäristöön. Niissä unionin vaikutus on usein suora. EU:lla on ohjaavaa tai välillistä vaikutusta myös sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla.

Kunnat hoitavat jätehuoltoa, johon vaikuttaa EU:n jätelainsäädäntö, omistavat rakennuksia, joiden tulee noudattaa EU:n energiatehokkuusvaatimuksia, tekevät julkisia hankintoja, joihin vaikuttaa EU:n hankintalainsäädäntö, sekä palkkaavat henkilökuntaa, jonka työaikoja EU:n työaikadirektiivi sääntelee.

Tutuimpia EU-yhteyksiä lienee rakennerahastojen panokset, joilla on vahvistettu aluetaloutta, koulutettu, kehitetty, tutkittu ja innovoitu alueilla ja kunnissa koko jäsenyytemme ajan. Hanketyöllä alkaa olla jo ansaittu positiivinen kaiku.

On selvää, että EU vaikuttaa kuntiin ja kuntalaisten elämään monella eri tavalla. On tärkeää huolehtia siitä, ettei byrokratian määrä kasva enää piiruakaan.

Mepin ehdokkuus kuntavaaleissa konkretisoi kuntien ja EU:n yhteyden ja ehdokkuus myös huomataan. Omalla kohdallani kannustusta on tullut ja epäilyäkin on kuultu. Se on ymmärrettävää, sillä etätyöloikan monet mahdollisuudet eivät ole vielä vakuuttaneet kaikkia.

Itse ajattelen, että juuri kansanedustajat, mepit ja ministerit kannattaisi pitää tiukasti kiinni kunnallisessa päätöksenteossa, koska verkostoja ja erilaista osaamista ei millään kunnalla tai kaupungilla ole liikaa. Itse vastaavasti arvostan kuntapolitiikan tarjoamaa arjen parempaa ymmärrystä, sillä myös Brysselin kiihkeiden neuvottelujen keskiössä pitää olla päätöksenteon loppukäyttäjä, ihminen.