Euroopan kipparien paikat alkavat selvitä

Kuhina parlamentin käytävillä käy kuumana, kun eurovaalien jälkeinen järjestäytyminen on päässyt vauhtiin. Asemia haetaan niin parlamenttiryhmien sisällä kuin johtavista korkeista viroista sekä valiokuntien puheenjohtajuuksista.

Tässä vaiheessa, uudenlaisissa voimasuhteissa, vain muutos on varmaa. Myös oman parlamenttiryhmämme Renew Europen puheenjohtajan pesti on vielä avoinna.

Euroopan eri instituutioiden kärkipaikat selvinnevät pian, ja lähes varmana voidaan jo pitää Ursula von der Leyenin jatkoa komission puheenjohtajana. Samoin parlamentin puhemieskandidaatiksi EPP on nimittänyt jatkamaan nykyisen puhemiehen Roberta Metsolan. 

Neuvoston puolella demareille kuuluvaa puheenjohtajuuspaikkaa ollaan sovittelemassa portugalilaiselle Antonio Costalle. Kapuloita demareiden rattaisiin heittelee EPP, joka vaatii neuvoston puheenjohtajuuden jakamista kahtia 2,5 vuoden jaksoihin, maksimoidakseen oman valtansa.

Keskivoimia edustavalle Renew Europelle on tulossa korkean edustajan paikka, jota on kaavailtu virolaiselle Kaja Kallakselle. Viron pääministerin valinta herättää osassa jäsenmaita kuitenkin ristiriitoja hänen todella tiukan Venäjä-linjansa vuoksi.

Vaikka Naton henkilövalinnat eivät ole jaossa samassa Euroopan vaalien korissa, on hollantilaisen RE-perheeseen kuuluvan ex-pääministeri Mark Rutten valinta Naton seuraavaksi pääsihteeriksi käytännössä varmaa jäsenmaiden ollessa asiasta yksimielisiä ja Romanian presidentin vetäydyttyä kisasta.

Lopullisen nimityspaketin Euroopan kärkitehtävistä uskotaan menevän läpi tämän viikon huippukokouksessa. Läpihuutojuttu tämä ei kuitenkaan vielä ole, sillä EPP:n, S&D:n ja RE:n aiempien vuosien koalition tapaan keskenään neuvottelema diili mm. von der Leyenin jatkosta komission puheenjohtajana ei laitaoikeistoa miellytä. Italian pääministeri Georgia Melonin johtama ECR-ryhmittymä onkin ilmoittanut vastustavansa neuvottelutuloksia. 

Komission puheenjohtajan valintaan tarvittava parlamentin enemmistö ei siis ole vielä kirkossa kuulutettu, kun esimerkiksi osa demarimepeistä ja jopa osa ehdokkaan omasta EPP-ryhmästä vastustaa von der Leyenin valintaa.

Äärilaitojen vahvistuminen ja poliittisen keskustan kapeneminen vaikeuttaa vakaan ja ennustettavan politiikan tekemistä. Parlamentissa on yhä useita puolueita, jotka eivät ole vielä liittyneet mihinkään parlamenttiryhmään. Myös omasta keskiryhmästämme on tapahtunut valitettavaa ja yllättävääkin siirtymistä muualle, ja näinpä meppipaikoissa ECR on mennyt ohitsemme.

Enemmistön rakentaminen parlamentissa on vaikeaa yhä suuremman jakautuneisuuden vuoksi. Poliittisen keskustan ohenemisen seuraukset ovat siis jo nähtävillä ja kärsijöinä ovat lähinnä EU:n vakaus, toimintakyky ja jatkuvuus.