Vaikuttavalle oppositiotielle
Vaalien voittajien juhlinta on kääntynyt tuskaisiin viikkoihin, kun hallituskokoonpanon tiukimmat hetket ovat käsillä. Puolueiden vastauksia analysoidaan ja erilaisten asetelmien menestymismahdollisuuksia vertaillaan.
Keskustan suoraviivainen ilmoitus oppositioon menosta on herättänyt tunteita, puolueen sisällä ja myös ulkopuolella. Kaikki keinot keskustan hallitushalujen nostattamiseksi on otettu käyttöön kokoomuslaisten seireenien sulosoinnusta aina perussuomalaisten syyllistämiseen siitä, miksei keskusta halua jälleen olla kantamassa vastuuta oikeistohallituksen muodostumisesta. Poliittisen teatterin taustalla on paljon muuta kuin vilpitön ajatus keskustan saamisesta hallituskumppaniksi.
Hallitustunnustelujen kohellus peittää alleen sen tosiasian, että vaalien voittajilla on vastuu hallituksen muodostamisesta. Niin yksinkertaista se on. Keskustan valtaisa vaalitappio jo toista kertaa peräkkäin ei yksinkertaisesti anna oikeutusta ajatukselle, että kansa olisi antanut puolueellemme mandaattia lähteä hallitukseen. On vain oikeus ja kohtuus vaatia, että vaalien voittajat lunastavat vaalilupauksensa suomalaisille – ei häviäjät.
Tulevien hallitusneuvottelijoiden soisikin nyt keskittyvän oman puolueensa linjoihin, kynnyskysymyksiin ja kompromissien mahdollisuuksiin, jotta maalle saataisiin toimiva johto. Puolueiden hallitustunnustelijalle antamissa vastauksissakaan ei ole sellaisia kynnyskysymyksiä, joiden pohjalta ei olisi mahdollista lähteä muodostamaan oikeistohallitusta tai sinipunahallitusta.
Selvää on myös se, että keskustalla annettu ääni on arvokas ja työ oppositiosta käsin voi olla vaikuttavaa. Suomalaisen demokratian hienous on se, että oppositiollakin on tärkeä rooli ja toimintamahdollisuudet.
Toimivan opposition tehtävä on kirittää hallitusta parempaan lainsäädännön valmisteluun, nostaa epähuomioita julkiseen keskusteluun, joskus jopa tukea hallitusta tärkeiden päätösten syntymiseksi ja tietenkin tarvittaessa pyrkiä kaatamaan hallituksen, kun siihen perusteet löytyvät. Tätä työtä tehdään niin valiokunnissa, täysistuntosalissa kuin julkisuudessakin.
Jos opposition arvo on unohtunut, kannattaa sinne mennä jo ihan senkin takia, että demokratian kulmakivet muistuisivat taas mieleen. Keskustan tehtävä onkin nyt varmistaa, että meille annettua mandaattia käytetään vahvana vastavoimana hallituksen toimia valvoen.
Oppositiokausi tarjoaa myös mahdollisuuden keskittyä enemmän itse puolueeseen. Puolueemme on aina ponkaissut kaikkiin vaaleihin ruohonjuuritasolta, eli sen kuuluisan kentän turvin. Rivit ovat nyt rakoilleet ja yhteinen päämäärä on hämärtynyt. Nyt tuo kenttä, sen väki ja yhteinen päämäärä pitää etsiä uudelleen. Kyliltä, kunnista ja kaupungeista soisin löytyvän myös puolueemme uudistamisen palon ja idean. Olisiko presidentinvaalien myötä mahdollista tiivistää keskustalaista maaperää ja määritellä merkityksemme uudelleen? Siitä vastuun kantaa meistä jokainen. Tuiki tärkeää työtä siis riittää vaikka hallituksessa emme olisikaan.