Mikä on keskustan vaihtoehto? Miltä näyttää keskustalainen muutos?
Politiikka on laji, joka on mahdottoman vaikea, mutta lopulta yllättävän yksinkertainen. Jos ajatellaan vaikkapa eduskuntavaaleja, niissä kilpailevat poikkeuksetta keskenään kaksi asiaa: jatkuvuus ja muutos. Vaaliuurnilla äänestäjät valitsevat joko vanhan vallan jatkamaan tai haluavat muutosta ja valitsevat voittajapuolueet oppositiosta.
Seuraavat eduskuntavaalit käydään tavanomaisen vaalikalenterin mukaan vuonna 2027. Niissä vaaleissa keskusta on oppositiopuolueena – muutoksen airueena. Jatkoa hakee taas vallassa ollut oikeistohallitus.
Miltä näyttää keskustalainen muutos – keskustalainen vaihtoehto oikeistohallituksen nykymenolle? Tätä vaihtoehtoa on tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä aikaa rakentaa reilut kolme vuotta. Se on varsin riittävästi, tässä ajassa suoranainen ikuisuus.
Seuraavaksi omat ituni aiheesta: mitkä aiheet keskustan tulisi nostaa työlistalle ja kärkeen omassa politiikassaan?
Lähdetään helpolla aiheella liikkeelle: Kestävä ruoantuotanto ja lähiruoka. Tämän aiheen suhteen keskustan ei suurta mullistusta tarvitse tehdä. Ehkä suurin kipupiste liittyy siihen, miten maanviljelijöiden luottopuolue saa ratkaistua alkutuottajien kannattavuuden ongelman. Lisää rahaa tukiin ei ole tulossa. Toisaalta työtä on myös maatalouden ilmastopäästöissä, joissa pitää vihdoin saada aikaan merkittäviä vähennyksiä ja tuottajille todellinen korvaus ns. hiiliviljelystä. Nämä kaksi ongelmaa voisivat yhdessä luoda myös ratkaisun.
Keskustalaisten piirissä yleinen käsitys on, että Suomen Keskusta r.p tunnetaan jo hyvin “ruokapuolueena “ kaikkien äänestäjien keskuudessa. Voin korjata käsityksen: aina näin ei ole. Ylipäätänsä keskustassa olisi hyvä päästä yli vanhoista oletuksista. Työnsarkaa riittää joka alalla.
Yhteisöllisyys ja paikallisyhteisöt. Vahvat paikallisyhteisöt kantavat ja pitävät huolta jo ennen kuin tarvitaan julkista tai yksityistä sektoria. Yhteisöllisyys on myös supervoima yksinäisyyttä vastaan. Koko kylä kasvattaa ja naapurit tunnetaan. Miten tällaiseen aiheeseen sitten julkinen sektori liittyy? Kunnilla ja kaupungeilla on suuri vastuu kaavoituksessa sen suhteen, kuinka ihmisläheiseksi asuinyhteisöt rakennetaan. Löytyykö jokaiselle omien toiveiden näköinen kylä, lähiö tai kaupunginosa? Ratkaisevaa on tietenkin pelaavatko palvelut; kannustaako kaavoitus tarjoamaan lähipalveluita ja löytävätkö naapurin lapset ja vanhemmat toisensa samasta koulusta vai hajotetaanko lähiyhteisöt koulutuspolitiikalla? Tässä vain muutama esimerkki. On iso arvovalinta ohjaavatko kaavoituspolitiikkaa pelkät kaavoituksen tuottotavoitteet ja kustannusten minimointi vai kuntalaisten toiveet ja muut hyvän elämän edellytykset.
Kestävät ja viihtyisät kaupungit. Miltä näyttäisi Suomi, jossa kaupunkipolitiikka pyrkisi ainaisen kasvun sijasta asuinalueiden viihtyvyyteen ja turvallisuuteen? Helsingissä huomataan, kuinka jatkuvan kasvun tavoittelu on johtanut ja johtaa myös jatkossa jo nykyisellään vähäisen kaupunkivihreän hävittämiseen. Kaupunkipolitiikassa suurin huoli tuntuu myös olevan ydinkeskustan vetovoimassa. Tosiasiassa maailmalla suurimmat kaupungit pitävät sisällään useita menestyviä keskuksia, jotka luottavat omaan paikalliskulttuuriinsa, erikoistumiseen ja palveluihin. Varsinkin suurissa kaupungeissa pitäisi luottaa monipuolisuuteen ja uusiin mahdollisuuksiin – ei pelkkiin rajoituksiin ja pakkoihin.
Helsingin – “Merimansen” – olisi korkea aika hakea verrokkinsa ja kilpailijansa muista (pohjoismaisista) pääkaupungeista, ei Suomen sisältä.
Mikä nyky-yhteiskunnassa on sellaista, jonka moraalinen tai eettinen pohja on katoamassa?
Kestävä elämäntapa. Keskustalaiset tykkäävät puhua kohtuullisuudesta – jatkossa siitä voisi puhua vieläkin enemmän ja konkreettisemmin. Keskustalle pitäisi olla helppoa vastustaa esimerkiksi tarpeetonta kuluttamista. Luontoa hyödynnetään juuri sen verran kuin on tarve – kestävästi. Tunnetusti ihmisen tarpeet ovat rajattomat, mutta ikävä kyllä luonto ei sitä ole. Ihmisen identiteetin rakentaminen ei voi nojata kuluttamiseen, koska luonto ei sitä kestä.
Keskustalle pitäisi olla varsin luontevaa vaikkapa lentoveron käyttöönoton puolustaminen. Arjessa polttoainekustannusten pitää olla kohtuullisia, jotta pitkien etäisyyksien Suomessa pystytään käymään töissä ja viemään lapset harrastuksiin. Mutta mihin perustuu oikeus lentää verovapaasti Thaimaahan? Lentoyhtiöt kun eivät nykyisin polttoaineestaan veroja maksa. Keskusta kerskakulutusta vastaan!
Ihmisyys ja sivistys. Linkkinä aikaisempaan teemaan, sisältö hyvään elämään tulisi jatkossa löytää enemmän aineettomista asioista, kuin aineellisista ja luontoa kuluttavista. Kynnys vaikkapa omien taitojen kasvattamiseen pitää tehdä niin matalaksi kuin mahdollista. Sama koskee omien tietojen kasvattamista. Kattava kirjastolaitos ja maksuton koulutus tukevat näitä tavoitteita. ”Suomen harrastamisen malli”, jossa jokaiselle nuorelle tarjottaisiin ainakin yksi itselle mieluinen harrastus, on myös oiva työkalu. Ja sellainen, jota keskusta oli Rinteen/Marinin hallituksessa luomassa ja viemässä eteenpäin. Toteutus kuitenkin ratkaisee.
Jo nyt maksuton koulutus aina korkeakoulututkintoja myöten on tietoinen valinta, joka jokaisen hallituksen on tehtävä leikkauslistojen keskellä.
Yhdistykset ja kansalaisyhteiskunta. Suomi on ollut yhdistysten luvattu maa, jossa kolmas sektori on ollut tärkeä osa hyvinvointiyhteiskuntaa. Kuinka käy jatkossa? On poliittinen valinta tukea vapaaehtoistoimintaa niin, että ihmisillä on aikaa ja mahdollisuuksia osallistua töiden lisäksi pyyteettömään järjestötoimintaan.
Konkreettisia kysymyksiä liittyy yhdistysten pankkipalveluiden saatavuuteen ja vaadittavaan byrokratiaan.
Keskusta elävän kansalaisyhteiskunnan puolesta.
Osuuskunta-aate ja talouden kolmastie. Maailman isot virrat vievät kohti jakamistaloutta, jota todistetaan yhteiskäyttöautoissa ja vaikkapa sähköpotkulautojen käytössä. Jostain syystä toteuttajina ovat kuitenkin kansainväliset pörssiyhtiöt. Missä näkyy osuuskuntien esiinmarssi?
Ensi vuonna käydään lukuisissa S-ryhmän osuuskunnissa osuuskuntavaalit. Siihen nähden kuinka laajasti vaikkapa S-ryhmä on laajentanut toimintakenttäänsä on ihmeellistä, että se ei ole laaja toimija terveyspalveluissa. Osuuskunnan jäsenille varsinkin harvaanasutuilla seuduilla olennaista olisivat toimivat ja jäsenille edulliset, osuuskunnan tuottamat terveyspalvelut. Tämän ajattelisi olevan osuuskunta-aatteen ytimessä.
Lopuksi. Nyt on runsaasti aikaa valmistella huolellinen, keskustan näköinen ja keskustan arvojen mukainen vaihtoehto ennen seuraavia eduskuntavaaleja.
Kysymyksiä matkan varrelle: miltä näyttää kestävä yhteiskunta Ihmisen ja Luonnon näkökulmasta? Miten yhteiskunnan uudistukset tehdään niin, että heikoimmatkin pysyvät kyydissä?
Toisaalta: mikä nyky-yhteiskunnassa on sellaista, jonka moraalinen tai eettinen pohja on katoamassa viimeistään tulevien vuosikymmenten aikana?
Pohdinnan voi aloittaa vaikkapa eläintenoikeuksista ja turkistuotannosta.