Jussi Halla-ahon tunnustus

Tietäjä oli pudota penkiltä lukiessaan Teija Sutisen juttua (HS 11.3.), joka kertoi perussuomalaisten tuumaustuntitilaisuudesta.

Suorassa lähetyksessä puheenjohtaja Jussi Halla-aho selvitti, miksi hän luottaa koronavirusasioissa tieteelliseen tietoon:

”Olen itse koulutukseltani tutkija ja tiedän jotakin tosiasioiden ja tulkintojen olemuksesta ja tieteellisen tiedon luonteesta. En ymmärrä virologiasta enkä epidemiologiasta kovin paljon, ja mikä tärkeintä: ymmärrän, että en ymmärrä. Ymmärrän oman osaamiseni rajat.”

Halla-ahon johtopäätös oli, että tässä tilanteessa ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuunnella asiantuntijoita:

”Eksakteissa luonnontieteissä tieteelliset tulkinnat ja arviot ovat todennäköisemmin oikeita kuin maallikkotulkinnat ja siksi parempia ohjenuoria poliittiseen päätöksentekoon.”

Näin Halla-aho opetti niitä, jotka ovat lähettäneet hänelle viestejä, joiden perusteella ”koronavirus on huijaus ja rokotteet ja maskit ovat vain juonia ihmisten pään menoksi”, kuten HS:n toimittaja kertoi.

Tunnustus oli hätkähdyttävä:

”Mikä tärkeintä, ymmärrän, että en ymmärrä. Ymmärrän oman osaamiseni rajat.”

Tottahan tämä varmasti on. Halla-ahon väitöskirjakin käsittelee muinaiskirkkoslaavia. Sitä hän on opettanut myös Helsingin yliopistossa tuntiopettajana. Sen parissa askarointi ei pätevöitä virologiassa tai epidemiologiassa eikä kyllä paljon muussakaan.

Mutta ajatus ”ymmärrän, että en ymmärrä” on perussuomalaisittain vallankumouksellinen. Tähän asti johtotähtenä on ollut pikemminkin Veikko Vennamon vanha totuus: ”Kyllä kansa tietää.”

Puolueessa esitellään monenlaisia mielipiteitä faktoina, ilmastonmuutoksesta lähtien. Tuulivoimaloihin perussuomalaisilla on ihan omia näkemyksiä. Trumpillekin olisi pitänyt antaa Nobelin rauhanpalkinto.

Mutta Halla-ahon oivallus saisi kannustaa meitä kaikkia kysymään: Tiedänkö todella? Ymmärränkö todella?

Vai olenko vain maallikko ja tulkintani sen mukaiset?

Jos ymmärtäisimme enemmän, että emme useinkaan ymmärrä, olisi yhteisten asioiden hoitokin toisenlaista.

Niinpä lopuksi sopiikin tietäjän mielestä neuvostokirjallisuuden radikaalin Daniil Harmsin lause:

”Lukija, syvenny tähän satuun niin tunnet olosi oudon levottomaksi.”