Eläkerahastojen avaamisella ei kannata flirttailla
Viime viikkoina polttopisteessä on ollut pienituloisten, erityisesti naisten, eläkkeiden korottaminen. Hallitusohjelmassa on kirjattu, että selvitetään kolmikantaisesti, miten työeläkejärjestelmän sisällä voitaisiin parantaa pienituloisten eläkeläisten asemaa.
Osana tätä selvitystä etsitään keinoja, joiden avulla voitaisiin nostaa alle 1 400 euron työeläkkeitä nettomääräisesti 100 eurolla työeläkemaksuja nostamatta.
Pääministeri Antti Rinne (sd.) on esittänyt, että pientä työeläkettä saavien naisten etuuksien korottamiseen voidaan ”irrottaa” eläkerahastoista noin 200–300 miljoonaa euroa vuodessa.
Ei voi. Ei ole olemassa mitään avointa rahasäkkiä, josta voidaan kouraista
niin haluttaessa.
Pelkkä ajatuskin on vastuuton ja edustaa lyhytnäköistä, populistista
politiikkaa, jolla kalastellaan ääniä nuorten eläketurvan kustannuksella.
Ei ole olemassa mitään avointa rahasäkkiä, josta voidaan kouraista
niin haluttaessa.
Suomen työeläkejärjestelmä perustuu vakuutukseen ja sen kulmakivi on ansaintaperiaate. Työeläkejärjestelmä rahoitetaan kokonaan työnantajien ja työntekijöiden maksamilla työeläkevakuutusmaksuilla.
Työeläkkeet perustuvat työntekoon. Työeläkettä karttuu suhteessa työstä saatuun palkkaan ja siitä maksetun työeläkevakuutusmaksun perusteella. Työeläke on palkkaa, joka maksetaan työuran jälkeen.
Työeläkkeet ovat yksityistä varallisuutta ja ne ovat siksi perustuslailla suojattuja. Muutoksia työeläkelainsäädäntöön voidaan tehdä vain ajassa eteenpäin, ei paikata taannehtivasti eläkekertymän aukkoja.
Huoli pienistä työeläkkeistä on aiheellinen.
On puututtava sen juurisyihin. Kyse on työmarkkinoista, niiden sukupuolittuneisuudesta alojen ja palkkojen osalta sekä siitä, mitä tapahtuu työuran aikana.
Olennaista on vähentää pitkiä katkoksia työurassa. Kaikesta työstä on voitava kerryttää eläkettä, mikä vaatii osaltaan myös yrittäjän eläkevakuutuksen (YEL) kehittämistä kattamaan nykyistä paremmin myös itsensätyöllistäjät.
Eläkejärjestelmän kestävyys on myös väestöpoliittinen asia.
Tarvitsemme lisää lapsia järjestelmän rahoittajiksi. Perhemyönteinen työelämä, perhevapaajärjestelmän kehittäminen ja perheiden tukeminen ovat avainasemassa syntyvyyden lisäämiseksi ja siten hyvinvointiyhteiskunnan tulevien maksupaineiden kattamiseksi.
Katse on syytä kääntää Kansaneläkelaitoksen kautta kulkeviin ja verovaroin rahoitettaviin etuuksiin.
Suomessa on paljon ihmisiä, joilla ei ole työhistoriaa ja jotka elävät takuueläkkeen varassa. Pienestä eläkkeestä maksetaan asuminen, ruoka, lääkkeet ja terveydenhuollon asiakasmaksut.
Tässä kohtaa on aiheellista puhua eläkeläisköyhyydestä, jota voidaan lievittää eri tavoin. On poliittinen päätös, korotetaanko kansaneläkettä tai takuueläkettä, nostetaanko lääkekorvausten tasoa tai poistetaanko sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksut.
Meillä on Suomessa yksi maailman parhaista eläkejärjestelmistä.
Luottamus siihen, että työnteko turvaa myös vanhuuden päivät, on keskeistä työeläkejärjestelmän legitimiteetin kannalta. Ei romuteta sitä.
