Uuteen nousuun hallitusratkaisusta riippumatta
Keskusta on viime päivät neuvotellut Säätytalolla hallitusohjelmasta SDP:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kanssa.
Raskaan vaalitappion jälkeen tilanne on puolueelle erikoinen ja moni aktiivi on ihmetellyt, eikö kansan tuomiota kuultu. Toinen oikeutettu huoli on puolueen uudistamisen ja uudistumisen tarve.
Mikäli neuvottelutulos hallitusohjelmasta syntyy, menemme hallitukseen kakkospuolueena. Se on keskustalle uusi paikka ja vaatii täydellistä paradigman muutosta politiikan tekotavoissa.
Samaan aikaan koko suomalainen ja osin eurooppalainenkin puoluejärjestelmä on perusteellisen myllerryksen keskellä. Kaikki puolueet keskikokoistuvat ja ääriliikkeet lisäävät suosiotaan.
SDP:stä on tulossa pääministeripuolue kannatushistoriansa toiseksi huonoimmalla vaalituloksella.
Keskustan kaltaiselle mahtipuolueelle tällainen strateginen uudelleenasemointi, jonka pitäisi näkyä hallituskauden ensimmäisestä päivästä lähtien, ei ole itsestäänselvyys tai ihan helppo rasti käytännössä.
Se vaatii paitsi uutta asennetta ja uusia tekijöitä myös rajua henkistä muutosta kokeneimpien poliitikkojen korvien välissä. Aiemmasta poikkeavaa sisäistä tahtotilaa ja dynamiikkaa se kysyy myös puolueen päättäviltä elimiltä.
Aatetta ei tarvitse uudelleen keksiä.
Aatetta ei tarvitse uudelleen keksiä, se kyllä kantaa, mutta keskustalaisuuden tulkinnat ja käytännön sovellukset eli yhteiskuntapolitiikka on tuotava 2020-luvulle.
Myös politiikan työkalupakkia pitää modernisoida – miten ja millä keinoin ihmisiä tänä päivänä puhutellaan, miten osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet laajassa kansanliikkeessä turvataan myös tulevaisuudessa, miten synnytetään yhteisöllisyyttä yhteisen maailmankuvan ympärille 2020-luvulla.
Iso osa kysymyksistä kulminoituu identiteettipolitiikan ympärille – mitkä ovat ne asiat, jotka tekevät juuri minusta keskustalaisen tai mitkä ovat ne asiat, jotka erottavat keskustan muista puolueista.
Toisaalta ne ovat jokaisen ihmisen omia juurisyitä olla ylipäätään politiikassa ja toisaalta parantaa maailmaa nimenomaan keskustan riveissä. Minun syyni ovat omanlaiseni ja erit kuin jonkun toisen keskustalaisen ja se pitää hyväksyä.
Eduskuntaryhmässä uudelleenasemointia on tehty vaaleista saakka.
Keskustalla on hieno 31 kansanedustajan joukkue, joka puhkuu intoa riippumatta siitä, palvellaanko isänmaata hallituksesta vai oppositiosta käsin.
Muuttunut asema poliittisella kentällä pitää ottaa mahdollisuutena ja velvollisuutena tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin – uuteen nousuun!