Poliittisen journalismin puolustus
Vihreät päättivät lakkauttaa puoluelehtensä Vihreän Langan lopettamalla lehden rahoittamisen. Puolue aikoo käyttää Langalle aiemmin ohjatut rahat verkkoviestintään ja sosiaaliseen mediaan.
Olen hämmästynyt vihreiden päätöksestä, varsinkin kun se perusteltiin sillä, että ’säästyvät’ varat käytetään jatkossa verkkoon. Perusteluissa sovitellaan omenan lippistä melonin päähän.
Verkkoviestintä tai sosiaalinen media eivät korvaa poliittista journalismia ja poliittinen journalismi on eri asia kuin puolueen viestintä. Nämä kaksi on syystä pidetty aiemmin erillään, vaikkakin kytköksissä toisiinsa.
Moniarvoinen journalismi on yksi demokratian kulmakivistä. Puoluelehdillä on tässä oma looginen roolinsa.
Poliittista journalismia voidaan toki rakentaa myös verkkoon, mutta lehti – sekä sen fyysinen ilmentymä että verkkoalusta toimituksineen – on hyvä ja koeteltu tapa tehdä moniarvoista journalismia toimituksellisine vastuineen aina päätoimittajan vastuuseen saakka.
Puolueiden tulee osaltaan kantaa huolta kansalaisten yhteiskunnallisesta lukutaidosta ja yleisöjen kuplautumisesta.
Yksi tapa on pohdittu ja punnittu poliittinen journalismi, joka voi olla myös avoimesti aatteellista. Tämä on erityisen tärkeää toimittajien henkilöbrändäyksen lisääntyessä myös sitoutumattomissa medioissa.
Puolueiden tulee osaltaan kantaa huolta kansalaisten yhteiskunnallisesta lukutaidosta.
Toki puoluelehtienkin on kehityttävä. Alusta-ajattelua pitää Suomenmaassakin entisestään vahvistaa – lehti on äänitorvi keskustalaisille mielipiteille ja kanava levittää keskustalaisten avauksia laajemmin kuin esimerkiksi yksittäisen kansanedustajan omat sosiaalisen median kanavat.
Pää-äänenkannattajan kuuluu olla uusien kanavien suhteen edelläkävijä.
Suomenmaalla pitää olla journalistisesti ja taloudellisesti turvatut mahdollisuudet arvioida paitsi keskustan tilannetta ja meidän omien kellokkaidemme äänenpainoja, myös yleistä poliittista tilannetta ja kilpailevia puolueita keskustalaisten silmälasien kautta. Se tekee poliittisesta journalismista kiinnostavaa.
Voin lukea valtakunnalliset ja kansainväliset analyysit maailmantilasta ns. aikakausmediasta, oli se sitten verkossa tai kotiin kannettuna.
Uutiset luen nykyään reaaliajassa verkosta, mutta omaa analyyttistä, avoimesti aatteellista yhteiskunta-analyysiä luen mielelläni puoluelehdistä.
Tämä vaatii poliittisten toimittajien ammattikuntaa, josta meidän lehden tilaajien ja myös puolueen kannattaa maksaa jatkossakin. Hinta on pieni siitä näkökulmien kirjosta ja ajattelun eväästä, jonka hyvä poliittinen journalismi parhaimmillaan tarjoaa.
Politiikan ammattilaisena luen suurella mielenkiinnolla myös kilpailevien puolueiden äänenkannattajia. Paitsi nyt sitten vihreiden osalta minun on tyydyttävä heidän kellokkaidensa sosiaalisen median päivityksiin ja puolueen kampanjaviestintään.
Vihreät eivät vain katkaisseet rahoitusta Vihreältä Langalta, he amputoivat elimellisen osan omaa brändiään.
Jos vihreiden tauti tarttuu muihin puolueisiin, Keskustan pitää kulkea oman äänenkannattajan kehittämisessä rohkeasti vastavirtaan.
Suomenmaata voisi verrata omaleimaiseen paikallislehteen, joka ilmestyy valtakunnallisesti mutta toimii yhteisenä leirinuotiona. Puolueen omaleimaisuudesta ja moniäänisyydestä sekä keskustalaisten rouheista henkilöhahmoista ammentaen, keskustelua ruokkien.
