Kiinalainen muisto
”Kiinan ulkoministeriö lausui Suomen Nato-hakemukseen ympäripyöreän kannan”, otsikoi Helsingin Sanomat haastattelunsa (16.5.).
On kiinalainen tiedottaminen ainakin jonkin verran kehittynyt, tietäjä ajatteli, kun hänen mieleensä tuli oitis kokeneen kollegan muisto vuosikymmenten takaa.
Tietäjän ystävä oli ollut nuorena kesätoimittajana suuren maakuntalehden kotimaan osastolla. Kaupunkiin oli saapunut Kiinan kansantasavallan kulttuurilähettiläs, kansantanssiryhmä.
Kesätoimittajamme määrättiin jutun tekoon. Haastattelua piti saada.
Selvisi, että sopiihan se. Haastattelukysymykset piti vain toimittaa kirjallisesti vieraiden ryhmänjohtajalle hotelliin.
Niin tehtiin. Toimittajanalku vaivasi päätään ja teki 16 kysymyksen patterin. Tuskin se on liikaa, hän arveli, ja ovat kovasti sovinnaisiakin, kulttuuria ja ystävyyttä. Seuraavaksi päiväksi luvattiin vastaukset.
Niinpä kesätoimittajamme meni hakemaan toivorikkaana vastaukset hotellin vastaanotosta, kuten oli sovittu. Mutta vähän hän pettyi. Vain kahteen kysymykseen oli vastattu.
Ensimmäiseen ja viimeiseen:
Mistä saavuitte kaupunkiimme?
Ja:
Mihin jatkatte kiertuettanne täältä?