En hyväksy – otan huomioon – varaudun
Vuonna 1975 istuin Kadettikoulun sotahistorian oppitunnilla ja huomioni kiintyi opettajan lausumaan: ”Venäjä perustettiin Kiovassa 400 vuotta ennen Moskovan perustamista. Venäjällä on sanonta, Kiova on kaikkien venäläisten kaupunkien äiti. Muistakaa, suurvalta ei unohda tätä koskaan.”
Toinenkin opettajamme sanonta on jäänyt mieleeni. ”Oletteko kuulleet koskaan, että Kiinassa olisi nälänhätä. Naapurimaa Intiassahan se on vähän väliä. Muistakaa, kiinalainen voi hymyillä kaksi sukupolvea ja odottaa omaa aikaansa.”
Nämä sanonnat ovat tulleet mieleeni näinä päivinä. Suomalaisena upseerina olen koettanut ymmärtää Neuvostoliiton ja Venäjän toimia ja ajatusmaailmaa: miksi siellä toimitaan eri tavalla kuin meillä.
1990-luvun alussa rautaesirippu oli Berliinin tasalla ja 2014 se oli siirtymässä Ukrainan itäpuolelle, lähelle Venäjän sydäntä.
Venäjällä uskotaan, että joku uhkaa aina Venäjää ja nyt se on heidän mielestään Nato. Jo Venäjän tsaarin Pietari Suuren vaatimus Venäjän pääsystä Mustanmeren kautta valtamerelle oli uhattuna 2014. Krim oli otettava. En voi hyväksyä, mutta koetan arvioida, ennakoida, miksi.
Päätöksen teki venäläisen kansanperinteen mukaan jumalan valitsema yksinvaltias, joka ei voi olla väärässä ja jonka toimet Moskovan Patriarkka Kirill siunaa. Sen lisäksi he uskovat, että heillä on jumalallinen tehtävä pelastaa Eurooppa, kolmantena oikeana Rooman valtakuntana.
Nyt he pyrkivät turvaamaan maayhteyden Krimille ja vaihtamaan valtaan oikean henkilön fasistihallinnon tilalle. He kertovat perinteen mukaisesti strategista valhetta. He uskovat, että sinä voit valehdella Venäjän puolesta, vaikka suuri osa kansastakin tietää, ettei asia ole tosi. Tämä on venäläistä ajatusmaailmaa, jota meidän on erittäin vaikea ymmärtää, saatikka hyväksyä, mutta joka meidän pitäisi tiedostaa.
Pääsy valtamerelle toistuu Itämerellä. Ei kai Kaliningrad ole sattuma Puolassa. Sieltä valvotaan Itämerta ja Tanskan salmia. Me suomalaiset olemme olleet koko viime vuosisadan tekemisissä Pietarin turvallisuuden kanssa.
On käyty vapaussota osin tästä syystä. Myös talvisota ja jatkosota liittyvät samaan problematiikkaan. Jos Naton itäraja siirretään Ruotsin länsipuolelta Vaalimaalle, emme voi välttyä Pietarin turvallisuusongelmilta.
Kun lisäksi edullisin puolustustasa kulkee Jäämereltä Pohjanlahden kautta Itämerelle ja sieltä Mustallemerelle, huomaamme, että olemme tasan väärällä puolella.
Jos liitymme Natoon, olemme uhkaavan Naton jäsen ja turvallisuusuhka. Luulen, että presidentti Bidenin ja tasavallan presidentti Niinistön sopima välitön apu on paras vaihtoehto kaikille. Nato saa entistä paremmat Suomen puolustusvoimat kolliselle rajalleen.
Suomella on entistä torjuntakykyisemmät puolustusvoimat ja venäläiset voivat luottaa, että homma hoituu, kun suomalaiset hoitavat itse asiansa, ei ongelmia. Kaikkialla muuallahan heillä niitä ongelmia riittää.
Meillä on muutama kuukausi mahdolliseen sotilaallisen maahantunkeutumiseen, koska Venäjän asevoimat ovat Ukrainassa. Venäjällä on kuitenkin repullinen keinoja vaikuttaa Suomen oloihin kybersodan keinoin. Sotilaallinen puolustus meillä on kunnossa ja kehittyy edelleen, mutta siviiliyhteiskunnassa on parannettavaa.
Yhteiskunnassa ei tarvitse jäädä odottamaan valtioneuvoston ohjeita, vaan voimme aloittaa työn seuraavalta pohjalta. Suomi on jaettu perustuslaissa kuntiin. Kaikki tapahtuu aina jossakin kunnassa. Valmiuslain 12 § mukaan, se joka vastaa asioista normaaliaikana, vastaa myös poikkeusoloissa ja varautumisesta niihin. Siis kunta, jota johtaa kunnanjohtaja.
Kunnassa olevalla talouselämällä on sama tavoite, jatkaa avaintoimintojaan kaikissa häiriötilanteissa. Kunnassa toimivat resursseja omaavat viranomaiset on otettava mukaan. Vain poliisi- ja pelastusviranomainen voi tehdä virka-apupyynnön puolustusvoimille. Seurakunnalla on sellaisia resursseja valmiina, joita kunta tarvitsee varautumiseen.
Mihin me varaudumme? Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa on 37 häiriötekijää ja 13 uhkaa.
Siinä on yhteinen työlista. Kun edellä olevat organisaatiot kartoittavat resurssitarpeensa ja resurssinsa, syntyy luettelo mahdollisesta resurssivajeesta.
Tältä pohjalta voidaan tehdä täsmällisiä tehtävänantoja kolmannen sektorin järjestöille ja toimijoille. Kun vielä muistetaan, että jokainen kuntalainen on resurssi, voidaan aloittaa organisaatioiden täydentäminen, muodostaminen ja harjoittaminen.
Kunnalle, kunnan alaisille laitoksille ja organisaatioille, talouselämälle, viranomaisille, seurakunnalle ja kolmannen sektorin toimijoille syntyvät toimenpideluettelot, johtamiskansiot.
Ei kassakaappeihin vaan työpöydälle tai vaikka esimerkiksi vesilaitoksen työntekijälle taskuun jokapäiväiseksi johtamis- ja toimenpideluetteloksi. Näin toimien kunta, kuntalaiset ja kunnassa toimivat organisaatiot ovat häiriö- ja uhkakestävämpiä.
Kuten edellä mainitsin, olisin varsin rivakka hommissa, koska Venäjällä on keinonsa. Mainitsin aluksi Kiinan myös. Veikkaan, että Kiinassa hymyillään ja odotetaan.
Mauri Ikonen
Masku