Suomalaiset ovat onnistuneet suksen molemmin puolin – hiihtäjät ylistävät suksihuoltoa
Suomalaiset maastohiihtäjät ovat kilvan kehuskelleet maajoukkueen suksihuoltoa Pekingin olympialaisissa.
Suitsutus tosin tyrehtyi hetkeksi miesten viestin jälkeen, kun Ristomatti Hakola ja Perttu Hyvärinen eivät saaneet alleen lumipyryyn sopivaa suksiparia.
Suksihuolto on silti onnistunut kokonaisuudessaan erinomaisesti. Viestissäkin Iivo Niskanen rallatteli toisen perinteisen osuuden liukkain välinein.
Iivo ja Kerttu Niskanen sekä Krista Pärmäkoski hiihtivät kisojen puoliväliin mennessä kullan, hopean ja kaksi pronssia. Suoritustensa jälkeen he lohkoivat mitaleistaan reiluja siivuja suksihuollon ansioiksi.
Huoltoryhmän voitelupäällikkö Mika Venäläinen pokkaa kiitokset, muttei omi menestystä tiimilleen.
– Kyllä hattua pitää nostaa urheilijoille. He ovat olleet näissä kisoissa äärettömän kovia, hän korostaa.
Venäläinen raamittaa huoltoryhmän onnistumiset urheilijoita ja valmentajia maltillisemmin.
– En voi silmämääräisesti sanoa, että olisimme olleet menestyksessä niin isona apuna. Pertsalla olemme melko usein suhteellisen vahvoja verrattuna kilpailijoihin, mutta vaparilla emme ole erottuneet muista, Venäläinen arvioi.
Pekingin talviolympialaisten koronakupla pitää virukset loitolla, mutta kierrättää huhuja kuin Veikkauksen lottomylly.
Venäläistä näyttää hieman huvittavan suomalaisten toimittajien varma tieto Suomen huollon kehittämästä suksien maagisesta pohjakuvioinnista.
Usko sensaatiomaiseen kone- ja käsikuvion yhdistelmään on luja. Valmentajat ja hiihtäjät ovat tarjonneet kysymykseen vain ”emmää tiä” -vastauksia. Venäläinen tuntuu ihmettelevän teoriaa.
– Menemme aika lailla maailmancupin perusidealla. Meillä on perushiontoja, eivätkä ne ole täällä hirveästi muuttuneet, Venäläinen kertoo.
– Samoilla jutuilla täällä mennään. Ei ole lähdetty kuvioita muuttamaan.
Venäläinen taklaa myös oletuksen, että Teemu Lemmettylän ja kumppaneiden vakoilureissut Zhangjiakoun maisemissa olisivat poikineet suomalaisille ratkaisevan edun vastustajiin.
– Se kartoitus oli ennakkotietona ok. Saimme suunnilleen tietää, mitä kelit ovat täällä olleet. Että on hienojakoinen lumi, kuiva olosuhde ja tiedossa kylmää keliä, Venäläinen selittää.
– Niillä matkoilla testatut tuotteet ja käsikuviot ovat työmme pohjalla, mutta ei niitä muistaakseni ole hirveästi käytetty kilpailuissa.
Huhuja Zhangjiakoussa levittävä mylly sai rasvaa rattaisiin Aleksandr Bolshunovin ja Denis Spitsovin liukkaasta yhdistelmäkilpailun vauhdista sekä Julia Stupakin viestihiihdosta. Heräsi epäily fluorivoiteista, vaikka hiihtojoukkueet ovat sitoutuneet niiden kieltoon keskinäisellä herrasmiessopimuksella.
Huhu ei kiinnosta Venäläistä.
– Me keskitymme työhömme, hän sivuuttaa puheet.
Voitelupäällikkö vakuuttaa, ettei perfluorattuja alkyyliyhdisteitä sisältävien voiteiden käyttö edes houkuttele vilppiin.
– Ei ole tarvetta, joten sillä lailla mennään kuin säännöt ja ohjeet on annettu, Venäläinen korostaa.
– Olemme vertailleet testeissä ennen kautta näitä sallittuja ja vanhoja (fluori)voiteita ja uudet tuotteet ovat olleet testivoittajia. Ei me niille näillä uusilla tuotteilla ainakaan hävitä.
Venäläinen innostuu selittämään, mistä suksihuollon arjessa on kyse.
Suksitestejä tehdään kisojen aikana aamusta iltamyöhään. Huoltajat puurtavat satoja ja tuhansia vertailulaskuja.
Kuhunkin keliin etsitään parasta suksea, hiotaan pohjakuvioita koneella ja käsin, annostellaan pitoa perinteisen hiihtotavan suksiin ja taiotaan luistoa vapaalle.
– Kokonaisuus ratkaisee. On niin monta asiaa, jotka vaikuttavat.
Yksittäisistä asioista tärkein on suksi ja varsinkin perinteisellä sen jäykkyys. Perinteisen suksessa tärkeintä on pitovoiteen annostelu.
– Voi sanoa, että tippa liikaa liisteriä on vauhdin surma, Venäläinen muistuttaa voitelun ensimmäisestä prinsiipistä.