Perussuomalaiset polarisoi politiikkaa
Sosiaalisen identiteetin teorian mukaan ihmiset määrittelevät itsensä ryhmäjäsenyyksien kautta. Ihmiset haluavat samaistua omaksi koettuihin ryhmiin ja vieroksua ei-samaistuttavia ryhmiä.
Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian tutkimusryhmä tarkasteli kuntavaaliehdokkaiden asenteita kaksissa edellisissä kuntavaaleissa.
Maahanmuuttoon ja pakolaisiin kielteisesti suhtautuneet perussuomalaiset asemoituivat entistä maahanmuuttokielteisemmiksi ja vihreät yhä myönteisemmiksi. Tutkimus osoitti, että maahanmuuttoon liittyvät asenteet ovat yhteydessä myös ympäristöasenteisiin.
Kansainvälisesti keskeinen poliittinen jakolinja on suhtautuminen globalisaatioon. Aiemmin oli köyhät vastaan rikkaat, perinteinen vasemmisto ja oikeisto asetelma.
Nykyisin vastakkainasettelua globalistit vastaan nationalistit ylläpitävät oikeistopopulistit. Tätä jakolinjaa perussuomalaiset tuovat Suomeen.
Polarisaatio saa voimansa vastakkainasettelusta, jossa asiattomalla ja loukkaavalla kielenkäytöllä pyritään rakentamaan viholliskuvia ja lyömään vastapuoli ”kanveesiin”.
Polarisaatiossa ei siis ole aitoa vuoropuhelua ja asioita ei voida käsitellä faktapohjaisesti. Kuulostaako tutulta: ”Suomi ei tarvitse keskustaa” ja ”Ainoa tapa panna piste punavihreälle hallitukselle on äänestää kuntavaaleissa perussuomalaisia”.
Samaan hengenvetoon puheenjohtaja Jussi Halla-Aho toivoo, että kuntavaalikamppailusta ei tulisi likainen. Sitten vielä uhriudutaan, jos perussuomalaisten liepeillä olevista ääri-ilmiöistä kysytään. Ääri-ilmiöitä on toisessakin poliittisessa laidassa.
Perussuomalaisten kannatus nousee polarisaatiota ruokkimalla. Mustavalkoisella politiikalla saadaan samoin ajattelevia kannattajiksi muissakin kuin maahanmuuttokysymyksissä.
Jos perussuomalaisten kannatus nousisi kovin ylös, se tarkoittaisi myös toisin ajattelevien selvempää blokkiutumista vastavoimaksi. Jos tämä on perussuomalaisen politiikan tarkoitus, se on vaarallinen tie.
Suomen rikkaus on aidosti monipuoluejärjestelmä, jota kannattaa pitää yllä.
Sanoja demokratia ja laillisuus voidaan käyttää myös väärin. Yhdysvalloissa ex-presidentti Trumpillakin tuntui olevan oma käsitys demokratiasta.
Laillisen ja laillisesti politiikkaa tekevän puolueen liepeillä olevat ääriryhmät ryhtyivät väkivaltaan.
Sanoista tekoihin voi olla lyhyt matka. Siksi puoluejohtajilla on suuri vastuu toimia esimerkkinä retoriikassaan, kielenkäytössään ja asiakeskusteluin vähentää polarisoitumista.
Marko Heimonen
Kaarina