Käsitys tyhjenevästä maaseudusta ja kasvavista kaupungeista perustuu puuttellisiin faktoihin, sanoo tutkija

Suomalaisesta aluekehityksestä on puhuttu pitkään puutteellisilla faktoilla, sanoo tutkimusprofessori Hilkka Vihinen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Keskustelua leimaa käsitys kasvukeskuksista, joihin muuttaa koko ajan väkeä tyhjenevältä maaseudulta, etenkin Itä- ja Pohjois-Suomesta.

Vihisen mukaan käsitys on yksinkertaistettu ja mielikuviin perustuva.

Kaupungistuminen sinällään on hänen mukaansa tunnustettava tosiasia, mutta muuttoliike kasvukeskuksiin ei hänen mukaansa tule pääosin maaseudulta, vaan suomalaiset vaihtavat asuinpaikkaa kaupunkialueiden välillä. Myös maahanmuutolla on vaikutuksensa kaupunkien kasvuun.

– Ei maaseudulla edes ole sellaista väestömäärää, joka voisi koko ajan kasvattaa kaupunkien asukasmäärää. Jos kaupunkien kasvu selittyisi pelkästään maaseudulta muuttavilla, olisi suomalainen maaseutu tyhjentynyt kokonaan jo aikoja sitten, Vihinen sanoo.

Muuttoliike kaupungeista maaseudulle on ollut perinteisesti vähäistä, mutta Vihisen mukaan on huomattava, että sitäkin koko ajan tapahtuu. 

Korona-aika on vain lisännyt maallemuuttoa. Se näkyy myös tilastoissa. Suomenmaa tarkasteli teemaa reportaasissaan elokuussa.

Poikkeuksen tässä kuviossa tekevät nuoret, jotka muuttavat usein opiskeluiden ja työpaikkojen perässä maaseudulta pois. Vihisen mukaan syy siinäkin on se, ettei opiskelupaikkoja ole maalla saatavilla.

– Suomessa puhutaan maaseudun tyhjenemisestä, mutta se ei pidä paikkaansa. Ennemmin pitäisi puhua maaseudun väestön ohenemisesta, sillä kuntiin asumaan jäänyt iäkkäämpi väestö vähenee pääasiassa luonnollisen poistuman kautta.

Tutkimusprofessori huomauttaa, että väestön oheneminen tulee ennen pitkää koskemaan myös suomalaisia kasvukeskuksia, sillä syntyvyys vähenee ja iäkkäiden määrä yhteiskunnassa kasvaa.

Ilmiö ei koske pääkaupunkiseutua, koska siellä väestönkasvua selittää ulkomaalaisten suhteellisen suuri määrä.

– Ulkomaalaistaustaisten muuttoliike selittää osaltaan myös kaupunkien välistä muuttoa. Moni heistä muuttaa pienemmistä kaupungeista pääkaupunkiseudulle.

Korona-ajan ilmiöksi on noussut myös monipaikkainen asuminen. Kun ajat ovat suosineet etätöitä, monet suomalaiset ovat asuneet ison osan ajastaan vapaa-ajan asunnoillaan.

Vihisen mukaan monipaikkainen elämäntyyli on kuitenkin ollut monille suomalaisille täyttä totta jo paljon ennen koronaa.

Ongelma on vain se, ettei monipaikkaisuus näy missään tilastoissa. Niissä näkyy vain virallinen asuinpaikka, vaikka ihminen viettäisi puolet vuodestaan muualla.

Vihinen huomauttaa, että monipaikkaisia asujia on kuitenkin monia muitakin kuin he, joilla on kesämökki tai muu vapaa-ajan asunto. Esimerkiksi eroperheiden lapset tai iäkkäitä vanhempiaan hoitavat aikuiset asuvat usein käytännössä kahdella paikkakunnalla.

Selvin esimerkki monipaikkaisuudesta on kuitenkin virallisen asuinpaikan ja vapaa-ajan asunnon yhdistelmä.

Ennen koronapandemiaa tehdyssä Luken kyselyssä ihmisten suunnitelmat monipaikkaisen arjen lisäämisestä olivat kasvussa.

Vihisen mukaan merkillepantavaa oli se, että etenkin nuoret aikuiset uskoivat omistavansa vapaa-ajan asunnon tulevaisuudessa ja tekevänsä myös sieltä käsin töitä.

– Aiemmin julkisuudessa on ollut keskustelua siitä, että nuoret eivät olisi kiinnostuneita ottamaan kontolleen vanhempiensa kesämökkejä tai vanhoja maatiloja, mutta kyselyt osoittavat, että kiinnostusta olisi hyvinkin paljon.

Vihinen on mukana tutkimushankkeessa, jossa selvitetään monipaikkaisen asumisen yleisyyttä koronapandemian jälkeen. Tietoja siihen etsitään muun muassa kesämökkikaupan vilkkaudesta ja ihmisten sijaintitiedoista.

– Mobiilidatan kautta selviävien sijaintitietojen perusteella selviää, että ihmiset ovat koronakeväänä viettäneet pitkiä aikoja vuodesta muualla kuin virallisella asuinpaikalla.

Ihmisten muuttoliikkeiden ja asuinpaikkatietojen syvällisellä ymmärtämisellä on Vihisen mukaan merkitystä siihen, miten yhteiskuntaa kehitetään.

Kun käsitys on se, että ihmiset pakkautuvat kasvukeskuksiin ja maaseutu tyhjenee, kehitetään infrastruktuuria ja palveluja helposti hyvin kaupunkikeskeisesti.

Vihisen mukaan silloin mennään pahasti pieleen. Myös pienillä paikkakunnilla tarvitaan infraa ja palveluja, varsinkin jos niihin tulee entistä enemmän monipaikkaisia asujia.

Vihisen mukaan Suomen maapinta-alaa tullaan jatkossa asuttamaan ihan eri tavalla kuin viimeisinä vuosikymmeninä on totuttu.

– Olen huolissani, jos yhteiskunnan kehittäminen perustuu fyysisesti keskitettyihin palveluihin tilanteessa, jossa ihmiset ovat yhä liikkuvaisempia. Tarvitaan palveluja, jotka vastaavat siihen tarpeeseen.