Lukijalta: Keskustalaisuus on itseisarvo – ei oikeistoa eikä vasemmistoa
Kesäkokouksessa käytetty käsite ”keskustaoikeistolainen puolue” on herättänyt laajaa ja syvällistä keskustelua puolueen aatteellisesta suunnasta. Syntynyt debatti ei ole turhaa oppiriitaa, vaan se koskettaa keskustan olemassaolon ja tulevaisuuden ydintä.
Viestinnällisesti ”keskustaoikeistolaisuudella” on pyritty torjumaan poliittisten vastustajien leimoja ”vihervasemmistolaisuudesta” sekä korostamaan taloudellista vastuullisuutta, yrittäjyyden arvostusta ja työnteon kannustavuutta. Käsitteeseen liittyy siis taktisia motiiveja.
Kentän ja kannattajien reaktiot ovat kuitenkin syystäkin olleet kriittisiä.
Suurin huoli liittyy siihen, millaisen signaalin määritelmä antaa äänestäjille. Kun maassa toimii erittäin kovaa ja monien kokemaa kylmää leikkauspolitiikkaa harjoittava hallitus, ”oikeisto”-sanan liittäminen keskustaan luo virheellisen mielikuvan halusta hakeutua samaan rintamaan.
Pahempi riski on se, että puolue alkaa näyttäytyä ”pienkokoomuksena” – pehmennettynä painoksena kaupunkilaisesta markkinaliberalismista. Sellaiselle puolueelle Suomessa ei ole tarvetta, sillä sellainen on jo olemassa.
Pienkokoomuksen opein ei saada niitä ei-vasemmistolaisia äänestäjiä, jotka etsivät sosiaalisesti oikeudenmukaista vaihtoehtoa.
Keskusta ei ole koskaan ollut, eikä sen pidä olla, vain lievennetty versio oikeistosta tai vasemmistosta. Aate perustuu alkiolaiseen ihmisyysaatteeseen, hajautukseen, koko Suomen elinvoimaan, heikoimmista huolehtimiseen ja sosiaaliseen tasapainoon.
Se on täysin itsenäinen yhteiskuntafilosofia, joka ei tarvitse lainahöyheniä muilta. Monelle meistä keskustalaisuus ei ole vain politiikkaa, vaan se on sukuperintöä, maaseutua, sosiaalista turvaverkkoa ja koko elämäntapa.
Alkiolaisissa opeissa pienen ihmisen puolella olo on ollut aina ydinarvo. Nykypäivänä suuri osa näistä ”pienistä” on tavallisia palkansaajia – hoitajia, suorittavan työn tekijöitä ja arjen pyörittäjiä.
Tässä joukossa on valtavasti ihmisiä, jotka eivät koe omakseen vasemmistoa, mutta eivät myöskään löydä kotia kylmästä oikeistopolitiikasta.
Sanonta ”ei oikealla, ei vasemmalla, vaan keskellä” on aina ollut puolueen suurin voimavara. Polarisoituneessa ajassa, jossa ääripäät huutavat ja leirit syvenevät, aito sitoutumattomuus laitojen saneluun on arvokasta.
Keskustan vahvuus on aina ollut kyvyssä rakentaa siltoja ja edustaa arjen järjen ääntä ilman luokkataistelua tai kovaa markkinakapeutta.
Esimerkiksi Maalaisliiton historiallinen vaalijuliste kiteyttää nerokkaalla tavalla sen ydinviestin, jota tänäänkin tarvittaisiin. Julisteen viesti oli selkeä: Keskusta ei ole vain taloudellisesti vastuullinen, vaan se on myös sosiaalisesti oikeudenmukainen. Se torjuu sekä valtiollisen pakkovallan että suuren pääoman vallan.
Muiden luomaan lokerointiin ei pidä myöntyä. Jos nojaamme vahvasti ja ryhdikkäästi omaan keskustalaiseen identiteettiimme, meidän ei tarvitse selitellä paikkaamme – me edustamme tällöin sitä avaraa keskikenttää, jota Suomi tarvitsee nyt enemmän kuin pitkään aikaan.
Teemu Knuutti
keskustan Etelä-Pohjanmaan piirin varapuheenjohtaja
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/