Lukijalta: Keskusta voisi olla hobittien puolue
Luin taas kerran Taru sormusten herrasta. Kesken lukemisen mieleeni tuli ajatus, joka tuntui ensin vitsiltä, mutta mitä pidempään sitä mietin, sitä enemmän siinä alkoi olla järkeä. Todellakin, keskusta voisi olla hobittien puolue.
Hobitit ovat vaatimattomia ja haluavat elää rauhanomaisesti, pitää huolta toisistaan ja nauttia tavallisesta elämästä. He arvostavat kohtuullisuutta. Hyvä elämä ei tarkoita mahdollisimman paljon kaikkea. Koti, työ, ystävät, hyvä ruoka, luonto ja turvallinen arki riittävät pitkälle.
Hobiteille ruoka ei ole vain polttoainetta. Se on osa hyvää elämää: yhdessä syömistä, oman maan antimia ja juhlaa silloin, kun on sen aika. Luonto ei ole pelkkä raaka-ainevarasto tai virkistysalue, vaan ympäristö, jonka kanssa eletään ja josta pidetään huolta. Tämä kaikki kuulostaa aika keskustalaiselta.
Konnussa, hobittien kodissa, ei kukaan jää yksin. Naapuri tunnetaan, juhlia vietetään yhdessä ja vaikeuksissa autetaan. Sama ajatus näkyy myös keskustalaisessa yhteisöllisyydessä ja uskossa siihen, että päätöksiä pitäisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmistä.
Konnun elämä ei pyöri yhden suuren keskuksen ympärillä. Ihmiset elävät kylissä ja omissa yhteisöissään. Suomenkaan ei tarvitse olla maa, jossa ihmiset, työpaikat, palvelut ja päätösvalta keskittyvät muutamaan kasvukeskukseen. Kaupunkien ja maaseudun ei tarvitse olla vastakohtia.
Hobittien maailma muistuttaa myös siitä, että paikallisuus ja kansainvälisyys voivat elää rinnakkain. Frodo lähtee maailmalle, kohtaa vieraita kansoja ja näkee paljon suuremman maailman kuin Kontu. Silti koti pysyy hänelle tärkeänä.
Sama voisi päteä Suomeen. Voimme olla kansainvälisiä ja avoimia uusille ajatuksille menettämättä sitä, mikä tekee Suomesta omanlaisensa. Voimme arvostaa kotimaista ruokaa, metsiä ja maisemaa ilman, että sulkeudumme maailmalta.
Hobittien tärkein rooli ei kuitenkaan ole vain heidän omassa elämäntavassaan. He saavat erilaiset kansat tekemään yhteistyötä. Ihmisillä, haltijoilla, kääpiöillä ja hobiteilla on vanhoja kaunoja ja erilaisia tavoitteita.
Silti yhteinen uhka pakottaa heidät löytämään yhteisen päämäärän ja pieni hobitti on kaikessa liimana. Näin toimii myös keskusta suomalaisessa politiikassa.
Keskustan ei tarvitse olla radikaalein tai äänekkäin. Se on puolue, joka saa erilaiset suomalaiset saman pöydän ääreen: kaupunkilaiset ja maaseudun asukkaat, yrittäjät ja palkansaajat, nuoret ja vanhat, kasvukeskukset ja pienet kunnat.
Kaikkien ei tarvitse ajatella samalla tavalla. Yhteistyölle riittää, että löytyy asioita, joista voidaan sopia.
Hobitit eivät myöskään vastusta kehitystä. He suhtautuvat siihen harkiten. Tässä maailman ajassa se on arvokas ajatus. Uutta kannattaa ottaa käyttöön silloin, kun se palvelee ihmistä. Suurempi ei ole automaattisesti parempi eikä jokainen uudistus ole hyvä vain siksi, että se on uusi.
Hobitit eivät ole sotaisia. He haluaisivat mieluummin pysyä kotona kuin lähteä taisteluun. Mutta kun uhka tulee Kontuun, he puolustavat kotiaan. Tässä on jotain hyvin suomalaista. Emme halua sotaa, mutta haluamme olla valmiita puolustamaan omaa maatamme. Maanpuolustus on vastuunkantoa, ei uhoa.
Maailma ympärillämme muuttuu nopeasti. Suurvallat kilpailevat, teknologia muuttaa työtä ja yhteiskunnallinen keskustelu kovenee. Vastaus ei voi aina olla vielä suurempi muutos ja vielä kovempi vastakkainasettelu. Joskus tarvitaan myös kykyä säilyttää se, mikä toimii.
Keskusta voisi olla Keskimaassa hobittien puolue, kuten meillä Suomessa, eli tavallisen elämän, luonnon, yhteistyön ja yhteisen vastuun puolue.
Alina Lehto
Suomen Keskustanaisten varapuheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Keskustanaisten puheenjohtaja
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/