Lukijalta: Maailman myllerryksessä arki kantaa

Uutiset kertovat sodista, levottomuuksista ja väkivallasta. Kartalla vilkkuvat kaukaiset kaupungit, ja ruudulla puhuvat vakavailmeiset asiantuntijat.

Pieni ihminen istuu keittiön pöydän ääressä kahvikuppi kädessään ja tuntee olonsa hämmentyneeksi. Maailma tuntuu yhtä aikaa liian suurelta ymmärtää ja toisaalta liian tärkeältä sivuuttaa.

Moni meistä kysyy, miten tällaisessa ajassa pitäisi elää tavallista arkea. Miten suunnitella huomista, kun uutisvirta maalaa kuvaa epävarmuudesta? On inhimillistä huomata, kuinka mieli alkaa etsiä jotakin pysyvää – jotakin, mikä ei muutu otsikoiden mukana.

Silloin katse siirtyy lähemmäs. Oman kodin seinät, tutut äänet ja läheisten kasvot. Kauppareissu, puhelu ystävälle, yhteinen ateria. Pienet arkiset asiat alkavat näyttäytyä entistä merkityksellisempinä. Ne eivät poista maailman levottomuutta, mutta ne luovat sen keskelle pienen turvakehän.

Ehkä vakautta ei löydykään suurista julistuksista tai nopeista ratkaisuista, vaan siitä, että pitää huolta omasta osuudestaan: kuuntelee, auttaa ja on läsnä. Kun maailma tuntuu horjuvan, arjen rytmi – aamukahvin porina, naapurin tervehdys, iltahämärän hiljaisuus – muistuttaa meille, että elämä jatkuu.

Juuri tuossa jatkumisessa on toivo. Yrittäkäämme kukin osaltamme vahvistaa ympärillämme yhteisöllisyyden, välittämisen ja arjen vastuunkannon ilmapiiriä. Usein asiat järjestyvät ajan myötä tavalla tai toisella. Sitä odottaessa voimme pitää kiinni siitä, mikä on lähellä ja totta.


Aku Eronen
Myrskylä


Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/