Veropäivää edelsi "juorukalenterien" aika – kuumottavaa ostosta häpeiltiin kuin pornolehteä, mutta kauppa kävi
Tiedotusvälineiden ”veropäivä” on pitkä instituutio jo sekin, mutta verotietojen julkistuksella on pidemmälle historiaan ulottuvat juuret.
Vuosikymmenien ajan kanssaihmisten ja isokenkäisten ansioita tutkittiin verokalentereista eli niin kutsutuista juorukalentereista, joita julkaisivat muun muassa verovirkailijoiden yhdistykset ja Lions Clubit oman toimintansa rahoittamiseen.
Yle kertoi vuonna 2022, että esimerkiksi Ilmajoella verokalentereiden menekki oli niin kova, että painoksesta ei jäänyt kirjasia lojumaan tekijöiden nurkkiin. Leijonat myivät ilmoitustilaa kalenteriin ja hankkivat kuntalaisten verotiedot verotoimistosta.
Verokalenterit sinetöitiin liimalla, jotta niitä ei pystyisi selaamaan ilmaiseksi kaupan hyllyillä. Verokalenteria ei myöskään ostettu kaupasta kuin mitä tahansa muuta tuotetta, vaan sen hankintaa hieman häpeiltiin vähän kuin pornolehden ostoa.
– Vähän salaa se ostettiin. Laitettiin poveen, ettei näkyisi, että ”minä nyt niin utelias olisin”, Lions-aktiivi Jaakko Koivisto kertoi Ylelle.
Verokalenteri oli Ilmajoen leijonille rahasampo ja paras tulonlähde. Kertyneet varat käytettiin yleensä nuorisotyön tukemiseen.
Verokalenterien julkaisun lopetti pääministeri Kalevi Sorsan (sd.) neljännessä hallituksessa vuonna 1986 säädetty henkilörekisterilaki, joka tuli voimaan vuonna 1988.
Oikeusministeri Christoffer Taxell (r.) perusteli uuden lain tarvetta sillä, että rekisteritoiminta oli saanut kehittyä Suomessa ilman lainsäätäjän ohjausta. Henkilötunnuksen käytöstä oli tullut melko holtitonta.
– Suomalaiseen yhteiskuntaan mielestäni kuuluu, että kansalaiset voivat luottaa rekisterinpidon asianmukaisuuteen. Rekisterinpito ei saa muodostua sellaiseksi, että ihminen ja hänen yksityiselämänsä muuttuvat totaalisesti valvonnan kohteiksi. On kunnioitettava
ihmistä henkilötunnuksen takana, oikeusministeri painotti.