Rakastettu Caravelle siirsi Finnairin suihkukoneaikaan – elegantti ranskalaiskone ei unohdu koskaan
Se oli kaunis, elegantti ja lensi kuin enkeli.
Jos aikansa liikennelentäjiltä ja lentomatkustajilta kysyisi suosikkikonetta kotimaisen lentoyhtiön kalustossa, useimmat lausuisivat luultavasti silmää räpäyttämättä nimen Caravelle.
Ranskalaisvalmisteisella matkustajakoneella on myös Finnair/Aeron historiassa erityisasema. Caravelle siirsi yhtiön suihkukoneaikaan ja nosti yhteydet Suomesta muualle Eurooppaan kuudelle tasolle.
Konetyypin sinivalkoinen historia sai alkunsa vuonna 1956, kun Finnair istutti toimikunnan tutkimaan sopivaa seuraajaa Convair Metropolitan -koneille Euroopan runkoreiteille. Pitkältä listalta koneita pääsi seulomaan pääohjaaja Olli Puhakka. Maineikas hävittäjä-ässä pudotti kisasta nopeasti pitkille matkoille tarkoitetut Bristol Britannian, Convair 880:n, Boeing 707:n ja Douglas DC-8:n.
Jäljelle jäänestä joukosta Puhakka seuloi suosikikseen suihkumoottorein varustetun Caravellen, jota toimikunta päätyi esittämään ykkösehdokkaana. Kakkosvaihtoehtona tarjottiin potkuriturbiinikone Lockheed Electra.
Päätyminen suihkukoneeseen ei ollut itsestään selvää, sillä potkuriturbiiniteknologialla oli yhä kannattajansa yhtiössä. Suihkukoneiden taloudellisuuteen lyhyillä ja keskipitkillä reiteillä liittyi yhä epävarmuutta, ja oikeastaan vain ranskalaisten usko niihin oli luja.
Finnairin johtokunta hyväksyi kolmen Caravelle -koneen kaupan joulukuussa 1957. Finnair oli vasta neljäs Caravellen tilaaja Air Francen, SAS:n ja Varigin jälkeen.

Kaupan synnyttyä ranskalaistehdas lähetti yhden Caravellen esittelymatkalle Suomeen 7. helmikuuta 1958. Konetta oli Seutulassa vastassa arvovaltainen joukko eduskunnan puhemiehen K.A. Fagerholmin johdolla.
Koneella Suomeen lentäneet Suomen Pariisin-suurlähettiläs Rafael Seppälä ja hänen puolisonsa Patricia Seppälä olivat Helsingin Sanomien mukaan lähes äänettömästä ja tärinättömästä Caravelle-kyydistä suorastaan lumoutuneita. Seutulasta Turkuun tehdyllä esittelylennolla tarjottiin kutsuvieraille shamppanjaa Maurice Ravelin Boleron ja Georges Bizet’n Carmenin soidessa koneen kaiuttimista.
Tunnuksen OH-LEA saaneen ensimmäisen Caravellen juhlallinen luovutustilaisuus järjestettiin Toulousessa 21. helmikuuta 1960. Yleisökilpailun tuloksena esikoinen ristittiin “Sinilinnuksi”. Pääohjaaja Puhakka kipparoi koneen seuraavana päivänä Suomeen.
Toinen kone, OH-LEB eli “Sinisiipi”, saapui maaliskuussa ja molemmat koneet alkoivat palvelunsa huhtikuussa Helsinki-Tukholma ja Helsinki-Kööpenhamina-Köln-Frankfurt -reiteillä. Valikoimaan lisättiin pian Amsterdam, Hampuri, Lontoo, Pariisi ja Malmö-Zurich. Kolmas kone OH-LEC “Sininuoli” saapui Seutulaan toukokuussa -60.
Ensimmäisiin Caravelleihin asennettiin jarruvarjo, koska koneiden moottoreissa ei ollut tehoreverssejä avustamaan koneen jarrutusta. Jarruvarjoa käytettiin kuitenkin vain erityisen heikoissa kiitotien kitkaolosuhteissa.

Caravellen edistyksellisyys näkyi muun muassa ennen kokemattoman hiljaisessa matkustamossa jossa oli 2+3 -istuinjärjestelyllä 16 ensimmäisen luokan ja 57 turistiluokan istuinpaikkaa. Pienetkin yksityiskohdat vaikuttivat tarkkaan harkituilta ja hyvin suunnitelluilta.
Ennakkoluulottomasti Finnair operoi Caravellella vain kahdella ohjaajalla, mikä teki yhtiöstä maailman ensimmäisen kahden ohjaajan suihkukoneoperaattorin.
Lentäjät ranskalaiskone hurmasi sekä ohjaamoergonomiallaan että erinomaisilla lento-ominaisuuksilla, joiden salaisuus piili ilmeisesti siiven muotoilussa. Kone lensi vaivattomasti kuin liidokki.
Mäntämoottorikoneiden ominaisuuksiin kuului kova tärinä ja meteli. Herkät ja monimutkaiset moottorit vaativat koko ajan valpasta tarkkailua. Caravellessa kaikki tämä jäi pois, mikä oli lentäjille suuri helpotus. Koneen telityyppinen laskuteline antoi mahdollisuuden myös pehmeisiin laskuihin.
Caravelleen oltiin niin tyytyväisiä, että vuonna 1960 tilattiin moottoreiltaan uusittu neljäs kone, OH-LED “Sinipiika”, jonka tulon myötä 1962 Finnair sai kapasiteettia myös tilauslentoihin. Kotimaan suihkukoneliikenne käynnistyi jo vuonna 1961 Helsinki-Oulu -reitillä.
Vuodesta 1964 lähtien ensimmäiset ”höyry-Caravellet” korvattiin Super Caravelleiksi nimetyillä uusilla koneilla, joissa oli muun muassa metrin verran pidempi runko, uudelleen muotoiltu siiven etureuna, lentoonlähtö- ja laskuominaisuuksia parantavat kaksiosaiset laipat ja uusittu ohjaamo. Meluisat Rolls Royce Avon -suihkumoottorit oli korvattu hiljaisemmilla Pratt & Whitney -ohivirtausmoottoreilla, jotka oli varustettu suihkujarruin eli reverssein.
Uusien koneiden noin 700 kilometrillä parantuneen kantaman turvin avattiin reitit muun muassa Ateenaan, Barcelonaan, Brysseliin, Dubrovnikiin, Luxemburgiin ja Malagaan.

Super-Caravellet nimettiin Suomen kaupunkien mukaan. Ensimmäinen eli OH-LSA “Helsinki” saapui Seutulaan heinäkuussa 1964. Sen seuraksi saapuivat myöhemmin OH-LSB ”Tampere”, OH-LSC ”Turku”, OH-LSD ”Oulu”, OH-LSC ”Lahti”, OH-LSF ”Pori”, OH-LSG ”Jyväskylä” ja OH-LSH ”Kuopio”.
OH-LSH eli ”Kuopio” sai tuoreeltaan kunnian toimia vuonna 1967 presidentti Kekkosen koneena valtiovierailuilla Jugoslaviaan, Bulgariaan ja Egyptiin.
Koneista OH-LSB ”Tampere” jäi historiaan ensimmäisestä kotimaisesta lentokonekaappauksesta, kun talousvaikeuksiin ja henkilökohtaisiin ongelmiin ajautunut urakoitsija Aarno Lamminparras kaappasi koneen käsiaseella 30. syyskuuta 1978 lennolla Oulusta Helsinkiin. Sekava kaappausdraama päättyi seuraavana päivänä kaappaajan antautumiseen Oulussa koneen käytyä ensin Helsingin kautta Amsterdamissa asti.
Pitkän toimintamatkansa ansiosta Caravellet pitivät pintansa pitkään myös uusia markkinoille tulleita konetyyppejä vastaan. Finnairin laivastossa Caravelle-kausi tuli päätökseen vuonna 1983, kun Finnair onnistui ostamaan poikkeuksellisen edullisesti DC-9-82 -koneita Aeromexicon peruttua oman kauppansa. Viimeisen kerran Caravelle laskeutui Finnairin väreissä Helsinki-Vantaalle 1. toukokuuta 1983.
Caravellet ehtivät kadota Suomesta välillä kokonaan, mutta nyttemmin puute on korjattu. Helmikuussa 2021 Ilmailumuseoyhdistys sopi Ruotsin valtion merimuseon ja kuljetushistoriallisen museon kanssa Arlandan lentokentällä kohtaloaan vuodesta 1974 seisseen Caravelle III -koneen siirtymisestä yhdistyksen omistukseen.
Ilmailumuseoyhdistys toi koneen Suomeen elokuussa 2022 ja se kunnostettiin Pansiossa vanhassa telakkahallissa talvikaudella 2022–23 Finnairin vuoden 1963 maalauskaavioon. Alkukesästä 2023 Caravelle koottiin ja asetettiin näytteille Turun lentoaseman alueelle.

Lähteinä mm. Liikennelentäjä -lehti 5/2004, HS-arkisto, Wikipedia, Pauli Hirvonen: Selvä nousuun, Caravelle (1958)