Muovi uhkaa eliölajiston monipuolisuutta – Suomi vastaa muovitiekartalla

Kenellepä eivät olisi tuttu näky satunnaiset muovikääreet lojumassa maassa tai ympäriinsä levinneet roskavyöhykkeet maanteiden levähdysalueilla. Muoviongelmia on sielläkin, mihin harva pääsee niitä katsomaan. Tyynenmeren jätepyörteeseen on kertynyt muovijätettä yli kahden Suomen pinta-alan verran merivirtojen kerätessä roskia yhteen.

Miten muoviongelmasta sitten päästään?

Hallituksen ja ympäristöministeriön lokakuussa valmistunut muovitiekartta tiivistää tarvittavat toimet kolmeen kohtaan. Syksyllä julkaistu tiekartta sanoo, että muovia tulee vähentää ja välttää sekä kierrättää ja korvata.

Muovitiekarttatyöryhmää päättyneellä eduskuntakaudella johtanut keskustan kansanedustaja Hanna Kosonen sanoo, että tiekartta on vasta ensimmäinen askel matkalla kohti muoviongelmien ratkaisua.

– Muovi on vakava ongelma silloin, kun sitä päätyy vääriin paikkoihin. Samoin sen tuotanto kuluttaa fossiilisia raaka-aineita. Materiaalina se on totta kai äärimmäisen kätevä ja käyttökelpoinen, kestävä ja hyväkin tuote, Kosonen kuvailee.

– Muovista ja sen ongelmista tiedetään loppujen lopuksi aika vähän. Siksikin on tärkeää, että tiekartta nyt tehtiin. Ongelmia pitää alkaa ratkoa ja tutkimustyöhön tulee panostaa.

On hieman väärin sanoa, että muovi tuottaa ongelmia. Ongelman aiheuttaa ihminen, joka päästää muovijätettä luontoon, Sari Kauppi Suomen ympäristökeskuksesta terävöittää.

Erikoistutkija Kauppi oli mukana valmistelemassa muovitiekarttaa. Hän pitää tärkeänä huolehtia siitä, ettei muovia päätyisi luontoon.

– Meillä tämä tarkoittaa erityisesti roskaamisen lopettamista. Toimenpiteitä voi tehdä jokainen omalta osaltaan, esimerkiksi olla heittämättä tupakantumppeja tai muuta muoviroskaa luontoon. Rantarakentamisessa voitaisiin myös tehdä toimenpiteitä muoviroskan mereen karkaamisen ehkäisemiseksi. Lisäksi on tutkittava mikromuovien pääsyä ympäristöön. Esimerkiksi autonrenkaista irtoaa mikromuoveja maaperään ja vesiin.

– Joissakin muissa maissa jätehuollon ja jätteenkäsittelyn parantaminen toisi paljon hyötyjä niin, että muovit eivät päätyisi esimerkiksi meriin. Kierrättämisen edistäminen on myös tärkeää kaikkialla, Kauppi toteaa.

Hän muistuttaa muovin hyvistäkin puolista.

– Muovi pakkausmateriaalina vähentää ruokahävikkiä, mikä on kokonaisympäristövaikutusten kannalta merkittävä asia.

Vaateteollisuus on eräs mikromuovisynneistä syytetty toimiala. Vaate- ja muiden kangasmateriaalien joukossa on erilaisia pienikokoisia eli mikromuoveja, joita irtoaa luontoon pitkin vaatteen elinkaarta. Muoveja lentää pesuveden mukana luontoon, ja elinkaaren loppuvaiheessa vaateroska voi olla muuhun roskaan verrattavaa jätettä.

Jyväskylässä toimivalla Spinnova-yhtiöllä on vaateteollisuudessa työskenteleviä kumppaneita ympäri maailman. Puukuidusta tekstiilikuitua kehittävä Spinnova kehittää tällä hetkellä tuotantoaan, ja yhteistyökumppaneiden ensimmäisiä testituotteita nähtäneen jo ensi vuonna.

Ajatus toimintaan lähti hieman yllättävästäkin ideasta.

– Toinen perustajamme Juha Salmela kävi Oxfordin yliopistossa kuuntelemassa luentoa hämähäkinseitin ja nanoselluloosan yhteneväisyyksistä. Sitten Salmela sai idean, että puukuiduista tehtäviä nanokuituja voisi alkaa hyödyntää samalla tavalla kuin seittiä silkin tuotannossa. VTT:lla teimmekin ensimmäiset kokeilut, Spinnovan toimitusjohtaja Janne Poranen kertoo.

Vuonna 2014 Poranen ja Salmela perustivat Spinnovan, jonka kautta he halusivat viedä ideaa eteenpäin. Poranen korostaa paitsi itse tuotteiden, myös yhtiön menetelmien ekologisuutta.

– Mekaaninen menetelmämme ei sisällä lainkaan kemikaaleja. Ensin sellumassa jauhetaan mikrokuiduiksi, ja sitten kuidut sekoitetaan veteen. Tämän jälkeen kuidut pumpataan pienten suuttimien läpi, jolloin ne asettuvat samansuuntaisiksi ja sitoutuvat toisiinsa kiinni. Sitten tarvitseekin enää kuivata vesi pois, Poranen avaa tuotantoprosessia.

Kansanedustaja Kososen mukaan muovin kulutus liittyy myös ilmastonmuutokseen.

– Resurssien käyttö on maailman kantokykyasia. Muovin päätyminen luontoon köyhdyttää luonnon monimuotoisuutta ja on sitä kautta myös ilmasto-ongelma. Monimuotoista luontoa tarvitaan esimerkiksi hiilen sitomiseen, Kosonen sanoo.

Tutkija Kaupin mukaan on vaikeaa sanoa, kuinka suuri merkitys luontoon päätyvällä muovilla lopulta on ilmaston toiminnalle.

– Tutkimusten perusteella tiedetään, että muovilla voi olla vaikutuksia maaperän toimintaan, mutta ei ole helppoa sanoa, kuinka paljon tällä on merkitystä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Joissakin muoveissa voi olla haitallisia aineita, tai ne saattavat tarttua muoviin ympäristöstä ja kulkeutua luontoon muovin mukana. Meriroska voi myös muuttaa elinolosuhteita esimerkiksi kovien roskien vajotessa pehmeään merenpohjaan. Eliölajisto voi siis muuttua roskaantumisen myötä.

Kauppi näkeekin, että eritoten merien muoviroska on uhka luonnon monimuotoisuudelle.

– Merinisäkkäät saattavat jäädä kiinni muoveihin, esimerkiksi karanneisiin kalastusvälineisiin, jolloin eläimen liikkuminen estyy ja saattaa aiheuttaa tukehtumiskuoleman. Monet linnut syövät muovia, mikä estää ravinteiden imeytymistä ja aiheuttaa siten nälkiintymistä ja tukoksia ruoansulatusjärjestelmän toimintaan.

Muovitiekartassa linjataan biomateriaalien käytön lisäämisestä muovin korvaajina. Kuitenkaan kaikki biomateriaalit eivät saa tutkija Kaupin synninpäästöä.

– On tärkeää tunnistaa, että biopohjainen ei ole sama asia kuin biohajoava. Biohajoavat tuotteet eivät sovellu kierrätykseen, ja useimmat lienevät biohajoavia vain kompostointilaitosten tyylisissä prosesseissa. Eli biohajoavat muovitkaan eivät välttämättä luonnon olosuhteissa hajoa.

Kauppi toki näkee, että fossiilittomiin ratkaisuihin on tärkeää pyrkiä. Tällä hetkellä hän pitää tärkeänä askeleena mahdollisimman suureen pakkausmuovin kierrätysasteeseen pääsemistä.

Myös Kosonen näkee, että kierrätyksen tehostaminen on tärkeintä. Kososen mielestä kierrätys pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi tavalliselle kuluttajalle.

– Kuluttajalle pitää tehdä helpoksi lajittelu ja kierrätettävän jätteen kierrätyspisteeseen vieminen. Pitää laskea aika tarkkaan, minne ja mille väestöpohjalle keräyspisteitä kannattaa sijoittaa, ja miettiä sen mukaan järkevä kokonaisuus.

Spinnovan Janne Poranen osallistui presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle muutama vuosi sitten kokonaan havupuukuidusta valmistetussa frakkiliivissä. Tulevia vaatekokeiluja yhtiö on sopinut esimerkiksi Marimekon kanssa.

Puukuitukankaissa on Porasen mielestä valtavaa potentiaalia.

– Puuraaka-aineen määrä, jota tekstiilikuituihin tarvitaan, on pieni verrattuna siihen, miten paljon puuta käytetään vaikkapa paperiin ja kartonkiin. Saatavuusongelmaa ei pitäisi tulla siis vastaan, eikä hakkuita tarvitse lisätä puukuidun takia.

– Suomessa kannattaa jatkossa miettiä enemmän sitä, miten saadaan korkeampi lisäarvo puusta, jota täällä käytetään. Puukuitukankaat ovat varmasti yksi tällainen tuotemahdollisuus, Poranen uskoo.

Muovitiekartan toimenpiteistä vähentäminen ja välttäminen tarkoittaa siis muovin turhan käytön ehkäisyä, kierrättäminen uudelleenkäyttöä ja korvaaminen uusien, ympäristöystävällisten materiaalien kehittämistä.

Työryhmän puheenjohtaja Kosonen on tyytyväinen tahtotilaan, jolla muovitiekarttaa lähdettiin työstämään. Tiekartan tavoitteet ovat jatkuvasti saamassa askelmerkkejä. Nyt esimerkiksi valtiovarainministeriö on lähtenyt selvittämään muoviveron mahdollisuutta.

– Halu ratkaista muoviongelma näkyy vahvana sekä kuluttajien että muiden toimijoiden innossa tarttua asiaan. Se on kouriintuntuvaa tekemistä ympäristön eteen, kun itse vaikkapa lajittelee kierrätysmuovinsa, Kosonen kannustaa.

Artikkeli on julkaistu Suomenmaan viikkolehdessä 30.11.2018.