Kansanedustaja Juha Pylväs puhuu eduskunnassa harvakseltaan – "En räksytä Twitterissä tai puhu diipadaapaa täyistuntosalissa pelkästä äänessä olemisen ilosta"
Yhdeksän aikaan elokuisena aamuna kansanedustaja Juha Pylvään päivä Ylivieskan Vähäkankaalla on jo pitkällä.
Jo viideltä entinen ammattijuoksija on käynyt lenkillä. Kotikylän maastot ovat parhaat, mutta saattaa sitä työviikolla hölkätä Töölönlahden rannoillakin, joille Pylväs vuodatti hikeä jo yliopisto-aikoinaan.
Lenkin päälle lomalainen on tarttunut veljensä kanssa omistamansa maatilayhtiön paperitöihin vanhaan navettarakennukseen sijoitetussa toimistossa. Puintiaika on käsillä. Syysvehnät ja osa kauroista on jo saatu talteen, mutta sarkaa piisaa vielä viikoiksi.
Kansanedustajan loma nyt on muutenkin luku sinänsä. Pylväs näyttää kännykästään kesän kalenteria. Lähes jokaisen päivän kohdalla on työmenoa tarkoittava täppä.
– Ilmapiiri on selvästi muuttunut vuoden takaisesta. Silloin oli hiljaista. Nyt ihmiset tulevat taas puhuttelemaan. Usko keskustan linjaan ja tekemiseen on selvästi palannut, kun on nähty lupausten vähitellen täyttyvän, Pylväs sanoo.
Keskusteluissa on käynyt selväksi ainakin se, että ihmiset ovat lopen kyllästyneitä sote-vatkaukseen. Sekä rivikansalaisten että viranhaltijoiden viesti on yhteinen: – Tehkää päätöksiä ja viekää uudistus maaliin!
Toinen kestoaihe liittyy pienituloisten pärjäämiseen, oli kyse sitten eläkeläisistä, työttömistä tai lapsiperheistä. Nyt odotetaan tekoja näiden ihmisten hyväksi.
Yhä useampi on tarttunut kansanedustajan hihaan purkaakseen sydäntään maatalouden heikoista näkymistä. Kansallisen ruokahuollon tila huolestuttaa monia. Maatalousalueella ymmärretään, että jos ruoantuotanto ajetaan alas, sitä ei noin vain pistetä uudestaan käyntiin.
Siellä sun täällä mietitään jo tilanpidon lopettamista, sillä hätä on monilla viljelijöillä todellinen jopa kolmen kehnon vuoden jälkeen. Puskurit on syöty, rahoittajat katoavat ja kauppa kuristaa.
– Minua nuoremmat eturintaman tuottajat ovat lyömässä kintaita tiskiin, Pylväs tietää.
Hänen mukaansa maatalous on useille enemmän elämäntapa kuin bisnestä. Juuri näiden elämäntapatuottajien voimat alkavat olla lopussa.
– Käy raskaaksi raataa aamusta iltaan, kun lopulta jää vain pää vetävän käteen.
Jotain on tehtävä maatalouden hyväksi, mutta pelkät kriisipaketit eivät Pylvään mukaan auta. 50 miljoonaa euroa kriisirahaa tarkoittaa noin tonnia per tila. Miljoonavelkoja harteillaan kannatteleville yrityksille se on Pylvään mielestä sama kuin pieni sadekuuro Saharalle.
– On etsittävä pysyvämpi ratkaisu, ja se löytyy markkinoilta. Ministeriö on sen laskenutkin, 7,1 senttiä lisähintaa tuottajalle maitolitrasta riittäisi pelastamaan maatalouden.
Kansanedustaja kattaa kahvia pöytään. Kissat Sumu ja Serina hyppelevät tuolinkarmeille. Isäntä toruu niitä lempeästi.
Palataan vielä siihen parjattuun kansanedustajan lomaan lieveilmiöineen. Pylväälle on tärkeää, että ihmiset ottavat yhteyttä, mutta jatkuvassa saatavilla olossa on varjopuolensakin.
– Lapset eivät enää lähde kanssani edes kauppaan, kun ei sieltä tahdo päästä ulos. Asioin itsekin välillä naamioituneena, Pylväs paljastaa.
Onkohan Pylväs naamioitunut eduskunnassakin, sillä häntä on moitittu näkymättömäksi? Kyseenalaista mainetta mies on niittänyt pitämällä kärkeä täysitunnoissa vähiten puhuvien listalla.
– En räksytä Twitterissä tai puhu diipadaapaa eduskunnan salissa pelkästä äänessä olemisen ilosta. Puhun mieluummin asioita valmisteleville ja keskustelen niistä toisten edustajien kanssa. Sillä tavalla olen kokenut voivani vaikuttaa kaikkein parhaiten, Pylväs kuittaa.
Hänen mielestään salikeskustelu on usein yhtä teatteria. Puheensävy on halveksuva, ei kuunnella, mitä toiset sanovat tai ymmärretään tahallaan väärin. Se on yllättänyt ensimmäisen kauden kansanedustajaa eniten.
Varsinkin, kun talossa muuten vallitsee hyvä ilmapiiri.
– Valiokunnissa tehdään töitä yhdessä ja toisia arvostavasti, Pylväs kiittelee.
Valiokunnissa tehdään töitä yhdessä ja toisia arvostavasti.
Juha Pylväs
Median toimintatapa ei Pylvään mukaan ole omiaan parantamaan tilannetta.
– Tuntuu, että eduskunnassa pyörivien toimittajien mielestä kansanedustajat ovat lähinnä rikollisia tai vähintään omaneduntavoittelijoita. Suhtautuminen on sen mukaista, Pylväs harmittelee.
Päivitellään pitkiä lomia, listataan taksilla huristeluita ja yleistetään, jos porukasta joku onneton toimii asiallisuuden rajoilla tai jopa sen ulkopuolella.
Pylväs muistuttaa, että moni edustajista voisi tehdä elääkseen muutakin ja pärjäisi yhtä hyvin, mutta heillä on aito halu korjata epäkohtia ja viedä yhteiskuntaa parempaan suuntaan.
Kun hän itse aikoinaan teki toimittajan hommia, esimiehen ohjeistus oli: Sinä et tee juttua mielipiteistäsi, vaan kirjoitat uutisen, jonka perusteella lukija muodostaa mielipiteensä.
– Nykyään uutisissa on johtopäätökset tehty aika lailla valmiiksi ja mutkat vedetty suoriksi klikkauksia metsästettäessä, hän puhahtaa.
Kilkkauskulttuurin yksi huolestuttava piirre on hänen mielestään se, että ihmisten ymmärrys yhteiskunnan ja demokraattisen järjestelmän toiminnasta hämärtyy.
– Kun ei tajuta, miten systeemi toimii, ajaudutaan ääritilanteessa polttopulloiskuihin ja oman käden oikeuteen. Samalla murennetaan demokratiaa. Tämä meidän järjestelmämme on kuitenkin heikkouksineenkin paras. Vaihtoehtojakin on, eikä niitä tarvitse kaukaa etsiä, Pylväs saarnaa.
Niin, se mielikuva kansanedustajista. Kuten jo todettua, Pylvästä on pidetty hiljaisena. Vastikään hän kuuli Helsingin Sanomien Marko Junkkarin lähteneen haastattelemaan häntä stereotypiana keskustalaisesta kansanedustajasta, joka on keski-ikäinen ja mies ja maalta kotoisin.
Junkkari oli myöhemmin maininnut kollegoilleen, että oli joutunut muuttamaan käsitystään. Pylväs ei ollutkaan mikään stereotypia, vaan fiksu tyyppi, jolla on oikeita ajatuksia.
Ennakkoluulot ovat Pylvään mielestä osoitus kuplansisäisestä ajattelusta.
– Kaikki kuplat ovat vaarallisia. Siellä jää ulkopuolelle paljon arvokasta, jota ei halutakaan ymmärtää.
Keskustalaisia pidetään tietyissä kuplissa myös pahamaineisen siltarumpupolitiikan airuina. Tämäkin on Pylväästä kummallista. Ensinnäkin hänen mielestään kansanedustajat ovat nimenomaan alueensa äänitorvia. Muutenhan ylintä päätösvaltaa voisivat käyttää pääkaupungin virkamiehet. Nyt järjestelmässä halutaan saada koko maan näkökulmat esiin.
Ja se, että vain keskustalaiset ajaisivat omien alueidensa asioita, on ylivieskalaisen mielestä täyttä höpöhöpöä.
– Hesalainen demari toimii aivan samalla tavalla. Ei tarvitse kuunnella kuin hetki vaikka Timo Harakkaa, niin tämän huomaa. Tai lahtelaista Antti Rinnettä.
Pylvään mielestä järjestelmän suola on se, että eri taustoista ja eri osista maata tulevat päättäjät tuovat oman näkemyksensä päätöksentekoon.
– Tältä pohjalta Suomi on porskuttanut sata vuotta, ja hyvin se on toiminut.
Kuntapolitiikassa Pylväs on tullut tunnetuksi suorapuheisuudestaan. Onko kansanedustajuus muuttanut lausuntoja loivemmiksi?
Pylväs myöntää, että toisinaan on pakko miettiä, mitä voi sanoa. Kansanedustajan lausunnot kun nousevat helposti otsikoihin, mutta edelleen hän haluaa puhua asiat sellaisina kuin ne ovat.
– Sanoa pätkäsen, jos siitä ei tule katastrofia muille kuin minulle itselleni. En viitsi ruveta hyssyttämään.
Sukutilan kypsä vehnä aaltoilee tuulessa. Pylväs nappaa suuhunsa muutaman jyvän, pureskelee niitä suussaan, testaa sitkoa.
– Jos jyvistä tulee purkkaa, vehnästä on leipäviljaksi. Ellei, se menee rehuksi.
Riittääkö hänessä itsessään sitkoa lähteä hakemaan jatkokautta edessä häämöttävissä vaaleissa?
– Olen lupautunut ehdokkaaksi aikoja sitten. Kunnallisjärjestö on tehnyt siitä esityksen.
Hän kokee monien vaaliteemoistaan toteutuneen, mutta tehtävää riittäisi edelleen. Hän toivoo, että vaaleihin voitaisiin kautta linjan mennä asiallisilla esityksillä, ei populistisilla heitoilla, vaikka ihmiset ovatkin taipuvaisia niihin uskomaan.
Henkilökohtaista stressiä Pylväs ei aio vaaleista ottaa. Niissä voi käydä miten vain.
Lopputulos on äänestäjien käsissä.
– Asiat ovat huonosti huonosti, jos alkaa kuvitella olevansa niin erinomainen, että aina pääsee joka paikkaan, Pylväs myhäilee.
Haastattelu on julkaistu alunperin Suomenmaan viikkolehdessä 21.9.2018. Lehden voit tilata täältä .