Perhevapaat lapsen ja perheen etu edellä, ei rahan eikä työnantajien
Hallituksen perhevapaauudistuksen valmistelu kaatui sen reunaehtoihin, työllisyysvaikutuksiin ja liian tiukkaan talousraamiin. Uudistuksen valmistelussa takapiruna toiminut kokoomustaustainen Elinkeinoelämän keskusliitto oli liikkeellä hyvin itsekkäästi.
Uudistus olisi lyhentänyt perhevapaita. Äitien käyttämästä osuudesta olisi otettu noin viisi viikkoa pois, ja isien olisi pitänyt siirtyä 4–5 kuukauden hoitovapaalle lapsen täytettyä 8–9 kuukautta.
Tämä olisi merkinnyt perhevapaan radikaalia lyhenemistä niissä perheissä, joissa isä ei voi jäädä kotiin. Äiti ei tätä osuutta olisi voinut käyttää! Äiti olisi pakotettu takaisin töihin tai työttömyysturvalle, jos ei ole työpaikkaa!
Tällaista lainsäätäjältä tulevaa pakottamista en voi hyväksyä, vaikka sitä kuinka perustellaan sukupuolten tasa-arvon lisäämisellä. Tasa-arvo on erittäin tärkeä asia, mutta keinot sen edistämiseen perheen sisäisissä päätöksissä pitää valita toisin, kannustamalla eikä pakottamalla.
Perheen talous on suurin este isien hoitovapaan käytölle. Sitä tämä uudistus ei olisi korjannut. Perheen käyttämättä jäävän hoitovapaan ajalta työnantaja säästäisi työtulovakuutusmaksuissaan.
EK oli liikkeellä kauniilla puheilla, mutta ei rahoittanut isien ansiosidonnaisen parannuksia. Valtion hintalappu olisi kasvanut jopa 100 miljoonaan euroon verotulojen vähentyessä ja lasten siirtyessä päiväkoteihin.
Äitien työhön pakottamisella olisi saatu 1 300–1 600 työpaikkaa! Samalla perheiltä olisi viety todellinen oma valinnanvapaus eri lastenhoitomuotojen välillä.
Kokoomus ajoi sotessa valinnanvapautta niin laajaksi, että koko laki jouduttiin valmistelemaan uudestaan. Miksi perheiden oma valinnanvapaus ei kelpaa kokoomukselle, kun pakkoa halutaan?
Kokoomus ei luota perheiden omaan kykyyn valita perheelle parhaiten soveltuva lastenhoitomuoto. Varhaiskasvatuksen maksuja on alennettu ja resursseja on leikattu. Päiväkotiryhmät ovat liian suuria.
STM:n laskelmien mukaan perhe-etuuksien määrä olisi laskenut 2/3 osalla perheistä. Pienituloisten perheiden asema olisi heikentynyt merkittävästi. Äitien käytettävissä olevia ansiosidonnaisia vapaita olisi leikattu rajusti. Isien hoitovapaan käytön olisi pitänyt yhdessä yössä nelinkertaistua. Täysin mahdotonta!
Ministeri Annika Saarikko teki aivan oikein pysäyttämällä uudistuksen valmistelun juuri näistä mahdottomista reunaehdoista johtuen. Uudistuksen pitää olla parannus perhe-elämän ja työelämän parempaan yhdistämiseen, ei leikkaus.
Lainsäätäjän ei pidä mennä pakottamaan perheiden omia valintoja, vaikka sitä kuinka perustellaan tasa-arvon edistämisellä.
Isien hoitovapaata pitää edistää luomalla isille edellytykset jäädä pois työstä molempien vanhempien ansiosidonnaisen turvan parantamisen ja kannustamisen kautta. Tätä tämä uudistus ei sisältänyt.
Toiseksi osa-aikatyömahdollisuuksia pitää lisätä Ruotsin mallin mukaan. Ruotsissa kotona tapahtuva lasten hoitotyö kasvattaa Ruotsin kansantuloa. Miksi ei Suomessa? Kotihoidontukea käyttävät lähes kaikki lapsiperheet jossain vaiheessa.
Kotihoidontuen ja joustavan hoitorahan tason lasku sekä hoitolisän poisto lapsen täyttäessä 2,5 vuotta sekä sisarkorotusten poisto olivat mahdottomia hyväksyä. Tämä olisi ollut täysin väärä signaali lapsiperheille, jotka tutkimusten mukaan haluavat saada lisää ansiosidonnaista aikaa perheelle eivätkä leikkauksia.
Syntyvyytemme on pudonnut 50 000:een, siis 10 000:lla vuodesta 2010. Tästäkin syystä perhevapaauudistus pitää tehdä jatkossa lapsen ehdoilla eikä työllisyyden ja valtiontalouden.
Ensi vuonna käydään eduskuntavaalit. Perheet nyt voivat ihan aidosti vaikuttaa perhevapaauudistuksen sisältöön äänestämällä.
Sirkka-Liisa Anttila