Norjassa iski vasemmistoleima, Ruotsissa tutisee puheenjohtajan penkki – Näin keskustan sisarpuolueilla menee
– Liika on liikaa, julisti Norjan keskustapuolueen puheenjohtaja Trygve Slagsvold Vedum pari viikkoa sitten tiedotusvälineille.
Vedumin johtama puolue erosi pitkään jatkuneiden vääntöjen jälkeen työväenpuoluetta edustavan pääministerin Jonas Gahr Støren johtamasta hallituksesta.
Lähdön syynä olivat syvät erimielisyydet EU:n energialainsäädännön sopeuttamisesta Norjan lainsäädäntöön. Vedumin mukaan keskusta ei halunnut antaa EU:lle enää yhtään lisää päätäntävaltaa Norjan asioihin.
Mutta miten keskustapuolueella Norjassa oikein menee? Ja entä Ruotsissa? Siellä valovoimainen puheenjohtaja Annie Lööf vaihtui pari vuotta sitten vähemmän tunnettuun Muharrem Demirokiin?
– Ei kovin hyvin, vastaa Pohjoismaiden tutkimuksen professori Johan Strang Helsingin yliopistosta Suomenmaalle.
Norjassa keskustapuolueen kannatus on vajonnut viimeisten vuosien aikana roimasti alaspäin.
Puolue sai vuoden 2021 parlamenttivaaleissa eli suurkäräjävaaleissa 13,6 prosentin kannatuksen. Se oli yksi kaikkien aikojen parhaimmista tuloksista puolueen historiassa.
Hallituksessa mukana oleminen on ollut puolueelle kuitenkin vaikeaa. Viime kesänä keskustapuolueen kannatus vajosi Strangin mukaan jo neljä prosentin tuntumaan. Neljä prosenttia on Norjassa raja, jonka jälkeen puolue putoaa pois parlamentista.
Hallituskriisi palautti kuitenkin hieman äänestäjien luottamusta keskustaan. Viimeisimmissä gallupeissa keskusta on yltänyt 6–7 prosentin kannatukseen. Norjan TV2:n viime viikon kyselyssä puolue kellotti 6,9 prosentin lukemat.
Norjassa järjestetään seuraavat suurkäräjävaalit syyskuussa. Strangin mukaan keskustapuolueen lähteminen hallituksesta johtui osittain siitä, että puolue halusi nostaa omaa profiiliaan ennen vaaleja.
– Norjassa keskusta on profiloitunut vahvasti EU-vastaisena puolueena. Nyt puolue halusi näyttää, ettei se suostu kompromisseihin asiassa, joka on sen kannattajille hyvin tärkeää.
Strangin mukaan Norjan keskustapuolueen hallitustaipaleessa on jotain samaa kuin Suomen Keskustan vuosissa Rinne–Marinin hallituksessa 2019–2023.
Molemmilla keskustapuolueilla oli hallituksessa pääkumppaninaan sosiaalidemokraatit. Ja molemmat keskustat kärsivät siitä, että ne joutuivat tekemään hallituksessa kompromisseja, jotka näyttäytyivät peruskannattajien silmiin liian vasemmistolaisilta.
Støren työväenpuolue olisi halunnut hallitukseen myös sosialistisen vasemmistopuolueen, mutta Vedumin keskustalle se ei käynyt. Vähemmistöhallitus on kuitenkin joutunut tukeutumaan monissa päätöksissä vasemmistopuolueeseen.
Tilannetta on vaikeuttanut se, että Støren työväenpuolue on pitänyt vahvasti kiinni omista näkemyksistään niin aluepolitiikassa kuin energiapolitiikassakin.
– Keskustan äänestäjille se kaikki on ollut vaikeaa niellä. Vaikka keskusta on saanut hallituksessa läpi monia sille hyvin tärkeitä tavoitteita, on se silti kärsinyt yhteistyöstään vasemmistopuolueiden kanssa.
Hallituksen hajoaminen näyttää sekin hyödyttävän työväenpuoluetta enemmän kuin keskustaa.
Tällä viikolla julkaistussa yleisradioyhtiö NRK:n gallupissa työväenpuolue on ponkaissut lähes 29 prosentin kannatukseen.
Norjassa puhutaan Stoltenberg-efektistä. Maassa erittäin suosittu ex-pääministeri ja entinen Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg valittiin keskustan lähdön jälkeen Støren hallituksen valtiovarainministeriksi. Se laittoi työväenpuolueen kannatuksen vahvaan nousuun.
Pääministeripuolueen paikasta saattaa tulla vielä kova kisa. Uusimmassa gallupissa vasemmistoblokki on siirtynyt johtoon, mutta aiemmissa gallupeissa oikeistopopulistinen edistyspuolue on kerännyt työväenpuoluetta suurempia kannatuslukemia. Hallitukseen se voisi saada kumppanikseen konservatiivipuolue Høyren.
Pääministeriksi päästäkseen Støren työväenpuolueen pitäisi saada tuekseen keskustan. Strang ei usko, että Vedumin puolue suostuisi kuitenkaan hallitukseen nykyisillä kannatuslukemilla.
– Pidän sitä hyvin epätodennäköisenä, että keskustapuolue lähtisi edes neuvottelemaan hallitustyöskentelystä, kun se on itse niin heikko.
Vedumin asema keskustapuolueen puheenjohtajana ei silti vaikuta heiluvan.
– En ole nähnyt sellaisesta keskustelua lainkaan. Vedum on hyvin karismaattinen ja pidetty henkilö, joka on hyvä esiintymään. Mutta jos syksyn vaalit menevät huonosti, silloin Vedum saattaa itse todeta, että nyt on aika tehdä muuta, Strang pohtii.
Ruotsissa Muharrem Demirokin tuoli on sen sijaan tutissut jo jonkin aikaa, vaikka hän on johtanut puoluetta vasta pari vuotta.
Demirok valittiin Ruotsin keskustapuolueen puheenjohtajaksi tammikuussa 2023.
Strangin mukaan Demirokin kausi on ollut hyvin vaikea. Kannatus on liikkunut koko ajan 4–5 prosentin tuntumassa, kun se Lööfin loppukaudella liikkui 6–8 prosentissa.
Vuonna 2023 Demirokin johtaman keskustan kannatus painui hetkellisesti jopa alle maagisen neljän prosentin rajan. Norjan tapaan Ruotsissa neljän prosentin kannatus on edellytyksenä sille, että puolue ylipäätään pääsee valtiopäiville.
Keskustapuolueen sisällä tilanne on aiheuttanut riitaa. Demirok on saanut osakseen rajua kritiikkiä. Aluksi sitä esitti puolueen nuorisojärjestö, sitten moitteita on tullut laajemminkin.
Viime aikoina riidat ovat hieman laantuneet, mutta vahvalta puheenjohtajan asema ei näytä. Ruotsissa käydään valtiopäivävaalit puolentoista vuoden päästä syksyllä 2026.
– Luulen, että keskustapuolue pyrkii menemään vaaleihin asti nykyisellä puheenjohtajalla, mutta jos ennen sitä tulee jokin pienikin vaikea tilanne eteen, Demirok saattaa joutua lähtemään. Jos vaalit menevät heikosti, sen jälkeen hän lähtee varmasti, Strang sanoo.
Strangin mukaan Demirokin politiikka on ollut hyvin samanlaista kuin Lööfinkin.
Keskustapuolue on pyrkinyt Ruotsissa ajamaan oikeistolaista talouspolitiikkaa, mutta esimerkiksi maahanmuutossa se on identifioitunut vasemmistolaiseen suuntaan. Muista porvaripuoleista Ruotsin keskusta eroaa siinä, ettei se suostu yhteistyöhön laitaoikeistolaisen ruotsidemokraattien kanssa.
Demirok ei kuitenkaan ole kyennyt saamaan itselleen sellaista uskottavuutta ja suosion auraa, joka siivitti Lööfiä lähes 12 vuoden mittaisen puheenjohtajuuden aikana. Lööfin jättämä aukko oli valtavan iso.
– Lähtöasetelma oli Demirokille todella vaikea. Eikä hän ole oikein onnistunut luovimaan siinä, Strang summaa.
Demirok on pyrkinyt korostamaan itseään miehenä, joka on noussut haastavista lähtökohdista Ruotsin politiikan huipulle. Isänsä puolelta turkkilaistaustainen Demirok on kasvanut lähiössä tavallisessa työläisperheessä. 1990-luvulla hän sai kahdesti tuomion pahoinpitelystä.
– Vetoavasta tarinasta huolimatta hänellä ei ole samanlaista karismaa kuin Lööfillä tai Norjan Vedumilla. Puheenjohtajien luottamusta mittaavissa kyselyissä hän on pärjännyt huonoimmin.
Puheenjohtajan henkilökohtaisella karismalla on Strangin mukaan Ruotsin poliittisessa järjestelmässä iso merkitys. Listavaalijärjestelmässä puheenjohtajan suosio usein ratkaisee, mille listalle äänestäjä tukensa antaa.
Erityisen tärkeää karisma on keskustapuolueen johtajalle, sillä puolue taiteilee kahden vahvan blokin välimaastossa. Ruotsissa äänestäjät eivät myöskään tyypillisesti liiku niin paljon puolueiden välillä kuin esimerkiksi Suomessa.
– Sellaisessa asetelmassa keskustalle on todella vaikeaa luoda äänestäjiin vetoavaa selkeää profiilia. Se vaatisi todella taitavaa retoriikkaa ja esiintymistä.
Tarkemmin Strang ei vielä lähde arvioimaan, millaisen hallituksen Ruotsi mahdollisesti saa vuoden 2026 vaalien jälkeen. Oikeisto- ja vasemmistoblokin kannatustilanne näyttää tässä vaiheessa melko tasaiselta.
– Puolitoista vuotta on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii vielä tapahtua paljon.