Asiantuntija: Euroopan ei kannata enää koskaan ostaa Venäjältä fossiilista energiaa

Energia

Kolme vuotta Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen Eurooppa ei ole vieläkään pyristellyt täysin irti venäläisestä energiasta.

– Jos tahtotila on se, että ei haluta ostaa Venäjältä, mutta kuitenkin joudutaan ostamaan, silloin on mielestäni kyse riippuvuudesta, sanoo professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopistosta STT:lle.

Venäläisen kivihiilen tulo EU:hun on pakotteiden myötä pysähtynyt ja öljyn tuonti pudonnut muutamaan prosenttiin aiemmasta. Öljylle on lisäksi asetettu länsimaissa hintakatto, jota Venäjä tosin kiertää varjolaivastonsa avulla.

Putkia pitkin Venäjältä EU:hun virranneen maakaasun määrä oli vielä vuonna 2021 yli 40 prosenttia unioniin tulevasta kaasusta, mutta vuonna 2023 enää kahdeksan prosenttia.

Tämän jälkeen venäläisen kaasun tulo Eurooppaan on päättynyt myös Ukrainan läpi kulkevien putkien osalta, kun viimeisin kauttakulkusopimus päättyi uutenavuotena.

Toisaalta nesteytetyn maakaasun eli LNG:n tuonti Venäjältä EU:hun on kasvanut sodan alettua. LNG mukaan luettuna Venäjän osuus oli vajaat 15 prosenttia kaikesta kaasuntuonnista EU:hun vuonna 2023.

Perusongelma kuviossa on Eurooppaan aiemmin tuodun venäläisen maakaasun huomattava volyymi, sanoo kansainvälisen politiikan professori Pami Aalto Tampereen yliopistosta.

– Sitä ei pysty maailmanmarkkinoilta noin vaan haalimaan ilman, että Venäjä on millään tavalla mukana, hän sanoo STT:lle.

– EU on saavuttanut muutamassa vuodessa tosi paljon, mutta riippuvuus ei ole poistunut.

Aalto katsoo Euroopan sopeutuneen varsin hyvin venäläisistä energianlähteistä irtautumiseen. Siinä ovat edesauttaneet muun muassa energiankulutuksen vähentäminen, LNG-terminaalihankkeiden nopeuttaminen sekä maakaasun korvaaminen muilla fossiilisilla energianlähteillä – jotka toisaalta ovat maakaasua saastuttavampia.

Tynkkysen mukaan se, ettei kaasun tuontia Venäjältä ole kyetty pudottamaan nollaan, on monesta näkökulmasta ongelmallista.

– Jos oltaisiin onnistuttu täysin vähentämään kaasun virtaus nollaan, Euroopalla olisi paremmat kortit kädessään suostutella Venäjää Euroopalle myönteisempään rauhansopimukseen Ukrainassa, Tynkkynen sanoo.

Hän ajattelee, että nykytilanne myös antaa aseita kaupan avaamisen puolesta puhuville populisteille, joita löytyy niin oikealta kuin vasemmalta.

– Populistit äärilaidoilla voivat sanoa, että jos kerran tässäkin tilanteessa ostetaan jonkin verran, niin eikö Saksa nyt voisi ostaa vähän enemmän kaasua Venäjältä.

Talouslehti Financial Times uutisoi tammikuun lopussa, että Euroopassa pyöriteltäisiin ajatusta Venäjän kaasuputkien avaamisesta osana sopimusta Ukrainan sodan lopettamisesta.

Ajatuksen puolustajien mukaan venäläisen kaasun ostaminen paitsi alentaisi energian hintoja, myös kannustaisi Venäjää neuvottelupöytään ja antaisi osapuolille syyn pitää kiinni aselevosta.

Lehden lähteiden mukaan ajatus on saanut tukea ainakin Saksan ja Unkarin hallinnoista. Esimerkiksi monia itäeurooppalaisia diplomaatteja ehdotus taas on lehden mukaan raivostuttanut.

Saksa oli Venäjän hyökkäyssotaan asti venäläisen maakaasun suurin kuluttaja EU:ssa ja erittäin riippuvainen siitä. Vuonna 2021 yli puolet maahan tuodusta kaasusta tuotiin Venäjältä.

Aalto arvioi, että Saksan tulevaisuuden kanta venäläisen kaasun ostamiseen riippuu paljon helmikuun vaalien tuloksesta.

Tynkkynen uskoo suunnan muuttamisen olevan Saksassa hyvin vaikeaa, sillä riippuvuus venäläisestä fossiilienergiasta on syntynyt vuosikymmenten saatossa.

– Nyt nähdään, että Saksa on taloudellisissa vaikeuksissa.

Tynkkynen näkee energiakaupan ehdottoman avaamisen puolestapuhujien jatkavan sitä idänpolitiikan vuosikymmenten pituista jatkumoa, jossa Eurooppa palkitsee Venäjää väkivaltaisuudesta laajemmalla taloudellisella yhteistyöllä.

– Tässä suhteessa tehtäisiin uudestaan sama virhe, mitä on tehty 60 vuotta Neuvostoliiton ja Venäjän kanssa.

Hän ei usko, että kauppaa kannattaisi lisätä ilman ehtoja siinä toiveissa, että se houkuttelisi Venäjää noudattamaan sopimuksia. Tynkkynen huomauttaa, että Krimin miehittämisen jälkeen Eurooppa lisäsi kaasuostoja Venäjältä samaan aikaan, kun Venäjä pyyhki Minskin sopimuksella pöytää.

– Jos se ei toiminut silloin, miksi se toimisi nyt, Tynkkynen kysyy.

Eri asia olisi hänen mukaansa kuitenkin se, jos kauppa toteutettaisiin ehdollisena: esimerkiksi osa kaasukaupan voitoista menisi suoraan Ukrainan tukemiseen.

Aalto arvioi, että kaasukaupan avautuminen Eurooppaan voisi Venäjän näkökulmasta olla toimiva houkutin, sillä sen romahtaminen oli maalle iso isku.

Hän ei kuitenkaan usko, että Venäjän kaasuputkia Eurooppaan alettaisiin avata ainakaan osana aselevon edistämistä. Syy löytyy Yhdysvalloista.

– Jos Yhdysvallat on keskeisesti mukana rauhantekijänä, he haluaisivat tietysti, että Eurooppa ostaisi lisää LNG-kaasua Yhdysvalloista, Aalto sanoo.

Onko silti mahdollista, että ajatus venäläisen maakaasun ostamisesta alkaisi Euroopassa houkutella laajemmin?

Aallon mukaan EU-maat jakautuvat asiassa kolmeen lohkoon. Hän arvioi, että isompi paluu venäläiseen putkikaasuun voisi kiinnostaa lähinnä muutamassa maassa, jotka nojaavat teollisuudessa ja kotien lämmittämisessä vahvasti kaasuputkiin – kuten Unkarissa, Slovakiassa ja Itävallassa.

Tiettyjä maita asia ei Aallon mukaan taas juurikaan kiinnosta, kuten Portugalia ja Espanjaa, joiden energia tulee muualta.

Aalto ennakoi, että monet muut, erityisesti Pohjois- ja Länsi-Euroopan maat kuitenkin tulevat jatkamaan määrätietoisesti Venäjän energiasta poissiirtymistä.

– Paluuta 2000-luvun taitteeseen, jolloin energiariippuvuus Venäjästä oli iso, ei enää ole, koska niin paljon vaihtoehtoisia infrainvestointeja on jo tehty eri puolilla, hän arvioi.

Tynkkynen toteaa, että strategisella tasolla Euroopan ei kannattaisi enää ikinä ostaa venäläistä fossiilista energiaa.

– Mitä vähemmän olemme siitä riippuvaisia, sitä vähemmän Venäjällä on vipuvartta Euroopan suuntaan.

Järkevämpänä hän pitäisikin sitä, että Venäjän kanssa käytäisiin Ukrainan tukemiseksi ehdollista kauppaa uusiutuvasta energiasta ja metalleista.

Euroopassa on laaja yhteisymmärrys siitä, ettei sodan loppuminen Ukrainassa tarkoittaisi Venäjän uhan päättymistä. Aalto arvioi, että Venäjän mahdollisuudet aloittaa uusi sota ovat merkittävästi pienemmät, jos maakaasun tulo Eurooppaan pidetään rajallisena.

– Pitäisin suoraan sanottuna aika hölmönä palata aikaisempaan järjestelmään, jos uhkahavainto on se, että Venäjä saattaa haluta aloittaa vihollisuuksia lännen kanssa tulevan vuosikymmenen aikana.