Analyysi: Hallitus haluaa asumistukimenot kuriin – viime vuonna jo 15 prosenttia suomalaisista sai tukea

Hallitus päätti viimeviikkoisessa puoliväliriihessään palauttaa asumistukeen neliövuokrakohtaisen katon.

Katon korkeus riippuu siitä, missä kunnassa asunto sijaitsee, eli esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vuokra saa olla muuta maata korkeampi.

Korkeimmat neliövuokrat ovat pienissä asunnoissa, joiden sijainti on keskeinen ja koko pieni. Käytännössä uudistus leikkaa etenkin tällaisille kotitalouksille maksettua asumistukea.

Päätös sai tuoreeltaan osakseen arvostelua niin oppositiosta kuin Helsingin kaupungin asunto-osaston päälliköltä Markku Leijolta.

– Meillä voi olla tuplavuokrat muuhun maahan verrattuna, joten on selvää, että tämä rankaisee helsinkiläisiä tuensaajia, Leijo sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa.

Muutos on yksi niistä toimista, joilla hallitus haluaa pienentää valtion asumistukimenoja.

Neliöhintaleikkurin lisäksi asumistuki sidotaan elinkustannusindeksiin vuokratason kehitystä kuvaavan vuokraindeksin sijaan.

Mistä paine asumistuen muutoksiin johtuu?

Vuonna 2016 noin 15 prosenttia Suomen väestöstä sai Kelan asumistukea. Valtion asumistukimenot ovat kasvaneet viime vuosina kovaa vauhtia.

Yleiseen asumistukeen käytettiin viime vuonna peräti 18 prosenttia enemmän rahaa kuin vuonna 2015.

Poikkeuksellinen kasvu johtui suurelta osin vuoden 2015 lakimuutoksesta, joka yksinkertaisti tukea, väljensi sen ehtoja ja lisäsi saajien määrää.

Asumistukeen käytetty lähes kahden miljardin rahapotti on merkittävä, kun koko valtion menot ovat yhteensä alle 56 miljardia.

Hallitus puolustaa muutoksia asumistukimenojen nopealla kasvulla ja tuen valumisella pienituloisilta ihmisiltä suoraan heidän vuokranantajiensa taskuihin.

Osa uskoo, että asumisen tuet nostavat vuokria, koska vuokranantajat tietävät, että valtio maksaa pienituloisten korkeatkin asumiskustannukset.

Lisäksi asumistuet pahentavat kannustinloukkuja, koska tukea maksetaan enemmän pienemmillä tuloilla.

Pahimmillaan asumistukijärjestelmä voi aiheuttaa tulojen pienenemisen, kun työtön työllistyy tai pienituloinen päättää ottaa toisen keikkatyön vastaan.

Mutta ratkaisevatko muutokset nämä ongelmat?

Kelan asiantuntija ei usko asumistuen nostavan vuokria merkittävästi. Johtava tutkija Pertti Honkanen huomauttaa Kelan tutkimusblogissa, että jo nyt asumistuessa huomioon otettava asumismeno on rajattu.

– Valtaosalla asumistuen saajista todellinen asumismeno ylittää tämän niin sanotun normivuokran, joka vaihtelee tukijärjestelmän, kuntaryhmän ja perheen koon mukaan, Honkanen sanoo.

Hänen mukaansa vuokrat ovat nousseet tuntuvasti myös niinä ajanjaksoina, joina asumistuen normivuokria ei ole korotettu.

Myöskään opiskelijat eivät ole välttyneet vuokrankorotuksilta, vaikka opintotuen asumislisän taso on ollut pitkään jäädytettynä. Honkasen mielestä asumistukimenojen kasvun taustalla onkin työttömyyden kasvu.

– Yleisen asumistuen saajien lukumäärän kehitys on melko pitkälti seurannut perusturvalla olevien työttömien lukumäärän muutoksesta.

Nykyinen tapa asettaa asumistuelle yksi vuokrakatto riippumatta asunnon koosta on saattanut lisätä pieniin asuntoihin kohdistuvaa kysyntää, jolloin niiden vuokrat ovat nousseet.

Hallitus toivoo, että neliövuokraleikkuri hillitsee tätä kehitystä ja suuntaa kysyntää isompiin asuntoihin.

Toisaalta voi kysyä onko valtion menojen kannalta merkityksellistä meneekö tuki keskustayksiön vai lähiökaksion vuokraan.

Vuokratasoon muutoksella tuskin on vaikutusta, sillä kysyntää keskeisillä paikoilla oleville pienille asunnoille riittää jatkossakin.

Leikkurin merkitys onkin lähinnä symbolinen. Hallitus antaa vuokranantajille viestin siitä, että valtion piikki ei ole auki kohtuuttomille vuokrankorotuksille.

Samalla hallitus ohjaa asumistukea saavia ihmisiä pois kaikkein kalleimmista asunnoista halvemmille asuinalueille.

Asumistuen sitominen elinkustannusindeksiin puolestaan laskee valtion asumistukimenoja pitkällä aikavälillä, koska elinkustannukset ovat nousseet viime vuosina vuokria hitaammin.

Vuokrankorotuksia pienemmät asumistuen korotukset pienentävät pikkuhiljaa osuutta, jonka asumistuki kattaa ihmisen vuokramenoista.

Toisaalta, vaikka muutokset laskevat hieman valtion asuntotukimenoja, säästö kompensoituu pitkälti toimeentulotukimenojen kasvuna.

Muutoksien voikin kritisoida kasvattavan byrokratiaa, kun ihminen joutuu asumistuen hakemisen lisäksi vielä hakemaan toimeentulotukea.

Lisäksi asumistuen pienentäminen saattaa vähentää työttömien halukkuutta muuttaa työn perässä korkeampien vuokrien kasvukeskuksiin ja näin ollen vähentää työvoiman liikkuvuutta.

Onneksi hallitus ei kuvittele, että muutokset riittäisivät yksinään ratkaisuksi asumistuen ongelmiin.

Asumistuen uudistamista käydään läpi puoliväliriihessä päätetyn sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Silloin selvitetään ainakin, voitaisiinko asumisen tukeminen irrottaa toimeentulotuesta ja hoitaa yksin asumistuen kautta.

Selvää on, että kannustinloukuista kannattaa pyrkiä eroon.

Vuokrat määräytyvät ennen kaikkea kysynnän ja tarjonnan perusteella. Paras tapa laskea vuokrien tasoa on rakentaa riittävästi asuntoja.

Hallitus ei ole ollut tässäkään suhteessa toimeton. Hallituksen kärkihanke asuntorakentamisen lisäämiseksi on jo tuottanut tuloksia. Vuodesta 2017 on tulossa ennätyksellinen vuosi valmistuneiden asuntojen suhteen.

Lopulta paras tapa puuttua asumistukimenoihin on työllisyyden parantaminen.

Vaikka suunta on tässä suhteessa viimein parempaan päin, hallituksen tavoitteet häämöttävät edelleen kaukana.

Syksyn budjettiriihestä odotetaankin kipeästi lisää keinoja työllisyyden parantamiseksi.