Analyysi: Rinteen uskottavuuden välitilinpäätös

Demarijohtaja Antti Rinne, 54, sai illalla jatkaa Petteri Orpon (kok.) tiistaina aloittamaa sarjaa Ylen politiikka-päivän vaalitentissä.

Demarijohtaja tarjoili suorassa puheessaan, johon toimittajat eivät puuttuneet, joustavaa koulupäivää, homekoulujen korjausta ja perhevapaauudistusta sinänsä hyvin.

Sisältö oli kuitenkin niin selkeästi puoluestrategien laskelmoinnin tulosta, että se ei kovaotteisen ay-jyrän suusta kuultuna saavuttanut vielä uskottavuuden korkeinta astetta.

Oppositiojohtajan tavoitteet eivät ole vähäiset. Rinne haluaa päästä politiikan ykköspaikalle, seuraavaksi pääministeriksi. Tältä osin tentti piti Rinteen kuitenkin kohtalaisesti kunta-asioissa.

Kun sääntömääräiset eduskuntavaalit ovat vasta kahden vuoden kuluttua, Rinne on halunnut ensi kuun kuntavaaleista pääministerivaalien esivaalit katsomalla, että kuntavaalit ovat hallituksen välitilinpäätös. Samalla ne mittaavat oppositiojohtajan omaa uskottavuutta.

Rinne nousi politiikan kärkikaartiin vuonna 2014. Metalliliiton ja Paperiliiton tukeman julmetun junttauksen tuloksena ay-pomo pullautti Jutta Urpilaisen SDP:n puheenjohtajan paikalta. Hän sai 500-päisessä puoluekokouksessa 14 ääntä enemmän kuin Urpilainen.

Saman tien Rinne kahmaisi edeltäjältään valtiovarainministerin ja pääministerin sijaisen salkun, tosin vain vuodeksi. Eduskuntavaaleissa 2015 vanha mahtipuolue putosi neljänneksi ja tipahti oppositioon. Rinne pääsi kylläkin itse ensi kerran eduskuntaan.

Rinne uusi puoluejohtajan valtakirjansa helmikuussa ja voi nyt röyhistellä rintaansa. SDP on taas noussut gallup-kärkeen, kun perussuomalaisiin livahtaneita tovereita palailee hissun kissun.

EK-johtajan röyhkeä ”liian korkeat palkat”–puhe raivostutti ay-liikkeen, mikä vielä lisää tuulta demaripurjeisiin.

Gallupluvut ovatkin jo innostaneet Rinteen ihastelemaan mielikuvaa pääministeriydestään välillä siinä määrin, että ulkopuolisia tuppaa hymyilyttämään.

Kuntavaalien jälkeen, ennen eduskuntavaaleja, Rinteen pitäisi saatella puolueensa kunnialla myös tammikuun presidentinvaalien läpi. Ehdokas puuttuu vielä.

SDP:n itsetunto ei kestä toista viime vaalien kaltaista katastrofia. Presidenttiehdokas Paavo Lipposen ääniosuus oli vain rapiat kuusi prosenttia.

Demarileirissä ehdittiin jo uskoa, että Urpilaisesta tulee mainio ehdokas. Ei tullut. Hän kieltäytyi perhesyillä. Pohjalla taisivat muhia myös Rinteen junttakampanjan nostamat ikävät fiilikset.

Sosialidemokraatit ovat tottuneet mahtiin ja valtaan. He eivät halua, Kalevi Sorsaa siteeraten, pestä kissanpoikia oppositiossa Siksi puheenjohtajan harteille lastataan rankat odotukset.

Rinne tietää itsekin, että hänen on puoluejohtajana kehityttävä ja onnistuttava. Illan tentti oli kelpo askel.

Jos toisin kävisi, SDP:n ykkösmiehen paikalle riittää kyllä tulijoita. Ihan olan takana.