Trump uhkasi väkivallalla, jos ei saa Panaman kanavaa takaisin – Mutta millä perusteella?
Yhdysvaltain tuleva presidentti Donald Trump töräytti viime viikolla hätkähdyttävän kommentin, kun hän sanoi olevansa valmis jopa sotilaallisen voiman käyttöön ottaakseen Grönlannin ja Panaman kanavan Yhdysvaltain haltuun.
Suomessa ja Euroopassa se herätti paljon keskustelua etenkin Tanskalle kuuluvasta Grönlannista. Suomenmaa selvitti artikkelissaan, miten maailman suurin saari aikoinaan päätyi juuri Tanskan haltuun.
Entä sitten Panaman kanava? Miten se päätyi Panaman haltuun? Ja miksi Trump uhosi ottavansa Panaman nimenomaan takaisin Yhdysvalloille?
Panaman kanava on reilut 80 kilometriä pitkä vesireitti, joka yhdistää Tyynenmeren ja Atlantin toisiinsa.
Kanava on erittäin tärkeä oikoreitti laivaliikenteelle, sillä ilman sitä alukset joutuisivat kiertämään Etelä-Amerikan eteläkärjessä sijaitsevan Kap Hornin päästäkseen Tyyneltämereltä Atlantille tai toisinpäin. Matkaa tulisi peräti 13 000 kilometriä lisää.
Ajatus kanavan rakentamisesta Panaman kannaksen poikki syntyi jo 1500-luvulla, jolloin espanjalaiset kartoittivat uutta mannerta rikkaudet ja kaupankäynnin mahdollisuudet mielessään.
Tuon ajan tekniikoilla kanavan rakentaminen ei ollut mahdollista. Ajatus pysyi idean tasolla monta vuosisataa.
Iso potku Panaman kanavan etenemiselle oli Välimeren ja Punaisen meren yhdistävän Suezin kanavan valmistuminen vuonna 1869.
1880-luvun alussa ranskalaiset päättivät aloittaa myös Panaman kanavan rakentamisen. Hanke törmäsi pian kuitenkin moniin ongelmiin.
Luonnonolosuhteet olivat hankalat. Runsaat sateet aiheuttivat alueelle tulvia ja maanvyöryjä. Vuorovesi nousi ylemmäs kuin ranskalaiset olivat ajatelleet. Onnettomuuksia sattui usein. Erilaiset hyttysten levittämät trooppiset taudit kaatoivat työläisiä petiin ja nopeasti myös hautaan.
Ranskalaisten hanke ajautui taloudellisiin ongelmiin, jota vauhdittivat korruptio ja muut väärinkäytökset. Koko hanke meni jäihin.
Yhdysvallat kiinnostui Panaman kanava -hankkeesta 1900-luvun alussa.
Panaman kannas kuului tuolloin vielä Kolumbiaan. Yhdysvallat teki Kolumbialle tarjouksen, että se saisi rakentaa Panaman kanavan loppuun ja pitää sitä hallussaan seuraavat lähes sata vuotta. Kolumbian kongressi kuitenkin torjui tarjouksen.
Monivaiheisen prosessin aikana Yhdysvallat tuki Panaman alueen itsenäisyysmielisiä heidän pyrkimyksessään irrottautua Kolumbiasta. Uusi Panaman valtio syntyi vuonna 1903.
Samana vuonna Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt osti Panaman kanavan rakennustyömaan ranskalaisilta. Rakennustyöt alkoivat uudestaan vuonna 1904.
Uuden Panaman valtion sisälle tuli Yhdysvaltain omistama kanavavyöhyke, johon Panaman valtiolla ei ollut osaa eikä arpaa. Yhdysvaltain territorioksi luokiteltavalla kanavavyöhykkeellä päti Yhdysvaltain lainsäädäntö.
Kymmenen vuoden mittainen rakennushanke tuli päätökseen loppukesästä 1914, kun Panaman kanava avattiin. Se oli amerikkalaisesta näkökulmasta merkittävä päivä, johon kiteytyi Yhdysvaltain rooli maailmankaupan ja -politiikan uutena valtiaana.
Kanava jäi Yhdysvaltain hallintaan vuosikymmeniksi. Se oli omiaan aiheuttamaan jännitteitä alueella. Yhdysvaltalaiset elivät omassa kuplassaan kanavavyöhykkeellä, panamalaiset hyötyivät kansantaloudellisesti kanavasta ja yhdysvaltalaisten läsnäolosta, mutta elintasoerot olivat suuret.
Syntyi nurinaa, mielenosoituksia ja mellakoita. Vuonna 1964 yli 20 panamalaista kuoli, kun yhdysvaltalaiset avasivat tulen mellakoivia panamalaisia kohti. Yhdysvaltain ja Panaman diplomaattisuhteet menivät poikki.
Lopulta Yhdysvallat ja Panama aloittivat neuvottelut kanavan tulevaisuudesta.
Se oli melkoinen poliittinen näytös etenkin Yhdysvalloissa. Neuvottelujen aikana presidentit ehtivät vaihtua Lyndon B. Johnsonista, Richard Nixoniin ja Gerald Fordiin.
Presidentti Jimmy Carter hyväksyi lopulta sopimuksen kanavan siirtymisesta Panaman ja Yhdysvaltain yhteishallintaan vuodesta 1979 alkaen.
Tuolloin sovittiin, että kanava siirtyisi kokonaan Panaman haltuun 31. joulukuuta 1999.
Sopimuksen saaminen läpi Yhdysvaltain sisäpolitiikassa vaati kuitenkin Carterilta paljon. Erityisesti republikaanien leirissä monet vastustivat Panaman kanavan luovuttamista. Carter onnistui taivuttelemaan hankkeelle riittävän tuen, mutta niskaansa häin sai monen republikaanin leppymättömän vihan.
Yhteishallinnan aika sitoi Panaman tiiviisti Yhdysvaltain ulkopoliittisiin kuvoihin. Elettiin kylmän sodan viimeistä vuosikymmentä.
Viimeisen kerran Yhdysvallat puuttui voimakkaasti Panaman sisäpolitiikkaan vuonna 1989, kun se hyökkäsi Panaman kaupunkiin ja syrjäytti maan sotilasjuntan johtajan Manuel Noriegan. Yhdysvallat syytti Noriegaa muun muassa rahanpesusta ja sotkeutumisesta huumekauppaan.
Vääjäämätön kuitenkin lähestyi. Yhdysvallat aloitti 1990-luvun loppuvuosina vetäytymisen Panaman alueelta. Maa-alueiden ohella panamalaisille luovutettiin muun muassa Yhdysvaltain sotilastukikohtia.
Itse vahdinvaihto sujui rauhallisesti. Panaman kanava ja sitä ympäröivä alue siirtyivät Panaman hallintaan keskiyöllä, kun vuosituhat vaihtui 2000-luvun puolelle.
Jo luovutuksen yhteydessä monia yhdysvaltalaisia huolestutti Panaman kanavan siirtyminen Kiinan kasvavan vaikutusvallan piiriin.
Sittemin huolet ovat jatkuneet. Moni republikaani on pitänyt suurena virheenä sitä, että kanava-alue aikanaan luovutettiin Panamalle.
Donald Trump on hyödyntänyt tätä asetelmaa. Hän on syyttänyt panamalaisia, siitä, että ne ovat antaneet kanavan kiinalaisten haltuun.
Trump on syyttänyt Panamaa myös liian suurien käyttömaksujen perimisestä yhdysvaltalaisilta aluksilta.
Panama on kiistänyt syytökset.