Grönlanti on maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaa – mutta miten se Tanskalle päätyi?
Yhdysvaltojen entisen ja tulevan presidentin Donald Trumpin maansa laajennusosaksi haikailema Grönlanti on maailman suurin saari, joka maantieteellisesti kuuluu Pohjois-Amerikkaan.
Grönlantia isännöi kuitenkin Tanska itsehallinnollisena alueena. Mutta kuinka alue aikanaan päätyi Tanskan haltuun?
Alueen pohjoismainen yhteys alkaa viikingeistä, jotka asuttivat saaren noin vuoden 1000 tienoilla. Saaren ilmasto tuolloin lauhkeampi kuin myöhemmin, mutta viileämpi kuin nykyisin.
Nykygrönlantilaisten inuiittien esi-isät saapuivat saarelle noin vuodesta 1200 alkaen, ehkä valaiden perässä ja asettuivat aluksi alueille, joilla ei ollut viikinkejä.
Skandinaaveilla oli Grönlannissa kaksi pääsiirtokuntaa: nykyisen Nuukin tienoilla sijainnut läntinen siirtokunta ja etelämpänä, lähellä nykyistä Qaqortoqia sijainnut Erik Punaisen perustama itäinen siirtokunta.
Norjalainen Kuninkaan peili 1220–1230-luvuilta kertoo, että grönlantilaiset toivat saarelle rautaa ja puuta sekä veivät turkiksia, köysiä, mursunhampaita ja taljoja.
Norjan kuningas Haakon IV liitti Grönlannin muodollisesti Norjaan vuonna 1261. 1300-luvun puolivälistä alkaen emämaa ei enää piitannut Grönlannista, sillä turkiksia sai helpommin Venäjältä ja mursunhampaat oli korvannut Afrikasta tuotu norsunluu.
Skandinaaviasutus hävisi 1400-luvulla todennäköisesti ilmaston kylmenemisen vuoksi. Maanviljely muuttui mahdottomaksi ja alueella jatkuvasti vallinnut puupula paheni entisestään. Vuonna 2022 julkaistun tutkimuksen mukaan syynä on voinut olla kuitenkin kuivuus. Siirtokuntien välillä oli myös konflikteja.
Viimeinen kirjallinen maininta skandinaaviasutuksesta koskee vuonna 1408 Hvalseyn kirkossa pidettyjä häitä. Pääasiassa kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä eläneet inuitit kestivät ilmaston kylmenemistä.
Norjalainen lähetyssaarnaaja Hans Egede (1686–1758) saapui 1720-luvulla Grönlantiin tarkoituksenaan levittää kristinuskoa skandinaavien siirtokuntiin, joita hän uskoi edelleen olevan olemassa.
Egede tapasi saarella kuitenkin inuitteja ja päätyi tekemään lähetystyötä heidän keskuuteensa sekä perustamaan Nuukin.
Grönlanti jäi Tanskalle, kun Norja erosi Tanskasta 1814. Yhdysvallat tunnusti alueen Tanskan omaisuudeksi vuonna 1916, mutta Norja vaati vuonna 1931 tunnustusta itärannikolla, 71. ja 75. leveysasteen välissä, hallussaan olleelle alueelle. Kansainvälinen oikeus tunnusti vuonna 1933 Grönlannin osaksi Tanskaa.
Yhdysvallat miehitti Grönlannin vuonna 1940 sen jälkeen, kun Saksa oli miehittänyt Tanskan. Grönlanti oli Yhdysvaltain hallinnassa toisen maailmansodan loppuun, vuoteen 1945 saakka.
Tanskan ja Yhdysvaltojen välille solmittiin 27. huhtikuuta 1951 puolustussopimus. Thuleen perustettiin ensimmäinen amerikkalainen sotilastukikohta.
Yhdysvallat yritti ostaa Grönlannin jo vuonna 1867. Vuonna 1946 Yhdysvallat tarjosi Grönlannista Tanskalle sata miljoonaa dollaria, mutta Tanska kieltäytyi.
Grönlannin siirtomaa-asema kumottiin vuonna 1953. Grönlannista tuli Tanskan täysivaltainen maakunta, joten se sai oikeuden lähettää kaksi edustajaa Tanskan valtiopäiville.
Vuonna 1979 Grönlannista tuli autonominen alue. Samana vuonna pidetyissä parlamenttivaaleissa sosiaalidemokraattinen ja kansallismielinen puolue Siumut nousi suurimmaksi puolueeksi.
Helmikuussa 1982 järjestettiin kansanäänestys, jossa 53 prosenttia äänestäjistä kannatti Grönlannin eroa Euroopan yhteisöstä. Ero astui voimaan 1. helmikuuta 1985.
Grönlanti on kuitenkin Pohjoismaiden neuvoston jäsen ja kuuluu Arktiseen neuvostoon ja Maailman postiliittoon.
Valtionpäämies on Tanskan kuningas Frederik X, joka nimittää saarelle paikallisen edustajan hoitamaan hallitsijan pääasiassa seremoniallisia tehtäviä tämän puolesta.