Onko huono koulumenestys rahasta kiinni?

Tuore tutkimus paljastaa, että peruskoulun oppilaiden oppimistulokset ovat jakautuneet pahasti. Tämän seurauksena hyvin ja huonosti menestyvien oppilaiden välinen kuilu on kasvanut entisestään.

Oma linja –tutkimushankkeen tulokset tuskin yllättävät ketään. Tunnettu tosiasia on, että tytöt menestyvät yleensä koulussa poikia paremmin.

Yllätys ei ole myöskään se, että koulutettujen vanhempien lapset menestyvät koulussa paremmin kuin kouluttamattomien vanhempien lapset. Tai se, että maahanmuuttajataustaisten lasten koulumenestys ei ole yhtä hyvä kuin kantaväestöön kuuluvilla lapsilla.

Myös alueelliset erot ovat kasvaneet. Heikoimmin menestyviin lukeutuvat myös Itä- ja Pohjois-Suomessa asuvat pojat. Samalla useissa kaupungeissa koulujen keskinäiset erot ovat vahvistuneet.

Kahtiajako näkyy kaikissa oppiaineissa. Suurimmat erot ovat matematiikassa ja äidinkielessä. Osa nuorista on käytännössä jopa lukutaidottomia.

Ikääntyvällä Suomella ei ole varaa heittää laidan yli yhtään nuorta.

Heikko koulumenestys lisää merkittävästi syrjäytymisen riskiä ja heikentää työllistymisen mahdollisuuksia. Jokainen syrjäytynyt nuori on sekä yksilön itsensä että yhteiskunnan kannalta liikaa.

Ikääntyvällä Suomella ei ole varaa heittää laidan yli yhtään nuorta.

Vallitseva kehityssuunta on katkaistava – mitä pikemmin, sitä parempi. Tästä ovat kaikki päättäjät samaa mieltä. Mutta miten temppu tehdään?

Tutkimuksen julkaisijat ehdottavat ratkaisukeinoiksi yksilöllisempää opiskelua, valinnaisuuden lisäämistä ja kuntien vastuun kasvattamista.

Esitetyt vaihtoehdot ovat kannatettavia. Niiden ainoa huono puoli on se, että ne kaikki edellyttävät yhteiskunnalta lisää rahaa. Valitettavasti sitä ei ole tällä hetkellä liikaa – päinvastoin.

Päättäjät ovat koulutuksen suhteen pirullisen ongelman edessä. Onko todellakin niin, että raha on ainoa keino parantaa koulujen tasa-arvoa ja ehkäistä nuorten ja lasten syrjäytymistä?

Keskustan kansanedustaja, rehtori Ulla Parviainen muistuttaa Suomenmaan verkkolehden haastattelussa (9.8.), että oppiminen käy helpommin, jos oppilaat viihtyvät koulussa ja heillä on hyvä asenne koulutyöhön.

Parviainen parantaisi myös opettajien arvostusta. Jos kotona ei arvosteta koulutusta eikä opettajan työpanosta, se näkyy vääjäämättä oppilaan asenteessa.

Opettajien on puolestaan hyväksyttävä se, että kaikkien oppilaiden lähtökohdat ja oppimistavat eivät ole samanlaiset. Uusi opetussuunnitelma antaa tähän työhön hyvän pohjan.