Kuolemasta 30 vuotta, mutta mies on edelleen maansa presidentti – kuolemaa surivat mehiläisetkin
Tänään maanantaina tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta Korean demokraattisen kansantasavallan presidentin ja Korean työväenpuolueen pääsihteerin Kim Il-sungin kuolemasta.
Maa tunnetaan paremmin nimellä Pohjois-Korea ja Kimin lukuisat tittelit paremmin yhdellä nimityksellä, joka on tietysti Suuri johtaja.
Kim Il-sung syntyi 15. huhtikuuta 1912 nimellä Kim Sŏng-ju. Hänen lapsuudestaan ei tiedetä varmuudella paljoakaan.
Väitetysti hän taisteli jo patrioottisena pikkupoikana japanilaismiehitystä vastaan. Varmaksi tiedetään perheen olleen hartaasti kristillinen ja korealaisen kristillisyyden tavan mukaisesti hyvin isänmaallinen.
Vuonna 1920 Kimin perhe muutti Kiinaan monen muun korealaisperheen tavoin japanilaismiehitystä vastaan. 1923 Kim palasi opiskelemaan Korean Pjongjangiin ja sieltä taas 1925 Kiinaan.
Isän kuoltua 1926 perheen elanto meni tiukoille. Äiti ei kyennyt pyykkärinä toimimalla saamaan kokoon kovinkaan paljon. Kim muutti metodistikirkon asuntolaan, jossa saattoi asua halvalla. 1920-luvun jälkipuoliskolla nuori Kim alkoi kiinnostua kommunismista, ja muun muassa hylkäsi perheensä kristillisen ajattelun noina aikoina. Vasemmistolaisessa opiskelijaliikkeessä mukana ollut Kim erotettiin koulustakin japanilaisvastaisen toiminnan takia.
1930-luvulle tultaessa Kim Sŏng-ju otti jo käyttöön uuden nimensä Kim Il-sung.
Vuonna 1931 Kim Il-sung liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen ja hänet asetettiin toimeen korealaistaustaisten nuorten organisoijana. Pian hän myös liittyi Korean japanilaismiehitystä ja Mantsukuon nukkevaltiota vastaan taisteleviin sisseihin.
Kim alkoi saada mainetta sissipäällikkönä, mutta ei kuitenkaan erottunut muista asiansa osaavista päälliköistä. Divisioonan komentajan arvonimellä hän johti noin kahta sataa miestä.
Hänen maineensa kasvoi 1937 onnistuneen iskun seurauksena, jossa saatiin haltuun paljon japanilaisia aseita. Kim oli 1930-luvun lopulla myös naimisissa ensimmäistä kertaa, mutta japanilaiset vangitsivat ja teloittivat vaimon.
Japanin miehitettyä Kiinan pohjoisosat Kim siirtyi Neuvostoliittoon. Siellä hän meni uudelleen naimisiin ja sai neljä lasta. Pojista vanhin kuoli tapaturmaisesti ja nuorin synnytyksessä yhdessä äitinsä, Kimin puolison kanssa. Toinen selvinneistä lapsista oli Kim Jong-il, Pohjois-Korean myöhempi johtaja.
Neuvostoliitossa Kim Il-sung komensi kapteenin arvoisena korealaisten ja mantsurialaisten pakolaisten muodostamaa osastoa.
Neuvostoliitossa Kim sai myös sotilas- ja poliittista koulutusta. Hänen kuntonsa oli verrattain heikko, eikä hän pärjännyt fyysisissä harjoitteissa. Kimin kerrotaan käyneen myös neuvotteluita Moskovassa, mutta tämän suhteen ei tiedetä mitään varmaa.
Toinen maailmansota päättyi Japanin antautumiseen liittoutuneille. Lukuisat korealaiset palasivat kotimaahansa, niin myös Kim Il-sung.
Neuvostounivormussa kotiin palannut, armeijansa kärjessä marssinut Kim odotti riemuitsevia kansanjoukkoja. Pettymys oli suuri, kun niitä ei näkynyt.
Maailmansodan voittaneet liittoutuneet olivat sopineet Korean ottamisesta kansainväliseen hallintaan. Maa jaettiin Etelä- ja Pohjois-Koreaksi. Etelää piti hallussaan Yhdysvallat, pohjoista Neuvostoliitto.
Neuvostoliitto asetti 38. leveyspiirin pohjoispuoliseen Koreaan ensin koalitiohallituksen, mutta savusti sittemmin ”taantumukselliset” kansallismieliset ja sitten neuvostovastaiset kommunistit ulos hallinnosta. Kommunistien sisäinen puhdistus oli verinen.
Kim Il-sungista tuli väliaikaishallituksen pääministeri Neuvostoliiton myötävaikutuksella vuonna 1946. Hänen johtamansa kommunistinen puolue muodosti nationalististen voimien kanssa Korean työväenpuolueen, joka johtaa Pohjois-Koreaa edelleen.
Vuonna 1946 Kim kansallisti maan teollisuuden ja aloitti seuraavana vuonna maatalouden kollektivisoinnin.
Etelä-Korean valtion perustamisen perässä Kim julisti 9. syyskuuta 1948 Pohjois-Korean eli Korean demokraattisen kansantasavallan perustetuksi.
Jännitteet etelän ja pohjoisen välillä olivat kovat alusta asti. Jo 1. maaliskuuta 1946 Etelä-Korean tukema ryhmittymä yritti murhata Kimin Pjongjangissa. Neuvostoliittolainen upseeri Jakov Novitsenko pelasti Kimin heittäytymällä tätä uhanneen käsikranaatin päälle. Novitsenko selvisi hengissä luultavasti vyöllään olleen paksun kirjan ansiosta. Hän kuitenkin menetti toisen kätensä ja sai silmävammoja. Tämä teki hänestä tunnetuimman ulkomaalaisen pohjoiskorealaisten silmissä, ja hänestä tuli Kimin perheen elinikäinen ystävä. Kim ja Novitsenko tapasivat viimeisen kerran vuonna 1984 Neuvostoliitossa. Molemmat kuolivat vuonna 1994.
Kesäkuun 25. päivänä vuonna 1950 Pohjois-Korea teki yllätyshyökkäyksen Etelä-Koreaa vastaan. Alkoi vuoteen 1953 kestänyt Korean sota.
Pohjois-Korea menestyi aluksi ja valloitti Etelä-Korean pääkaupunki Soulin. Sotaonni kääntyi päälaelleen kun Yhdysvaltojen johtamat YK:n joukot työnsivät pohjoiskorealaiset kauas omalle alueelleen valloittaen vuorostaan Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin. Kim pakeni Kiinaan.
Sotatoimet päättyivät aselepoon 27. heinäkuuta 1953. Rajalinjat säilyivät jokseenkin entisenlaisina. Varsinaista rauhaa ei ole virallisesti solmittu vieläkään.
Pohjois-Korea oli hävinnyt sodan, ja Kim tarvitsi jonkinlaisen propagandavoiton. Tämän seurauksena Korean työväenpuoluetta alettiin puhdistaa voimista, joiden niskoille saattoi vierittää syyllisyyden. Jopa tulkki tuomittiin sotasyyllisenä.
Pohjois-Korea alkoi eristäytyä toden teolla. Kim johti maata kuolemaansa asti tiukalla otteella. Eristäytyminen johti muun muassa nälänhätiin maatalouden ollessa vaikeuksissa. Maan heikko talous on ollut altis heilahteluille.
Kim Il-sung tunnetaan etenkin äärimmäisyyksiin menneestä johtajakultista. Hänestä on tehty Suuri johtaja, suorastaan jumalan kaltainen hahmo. Tämä alkoi jo hänen elinaikanaan.
Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin kuoltua 1953 Neuvostoliitto alkoi Nikita Hrustsovin johdolla purkaa henkilökulttipolitiikkaa kommunistisissa maissa. Tämä viilensi Pohjois-Korean ja Neuvostoliiton välejä, ja maa jatkoi entistä eristyneempänä entistä kovemman henkilökultin luontia.
Ensimmäiset massiiviset patsaat johtajalle pystytettiin jo 1949. Tämän jälkeen alkoi myös historian uudelleenkirjoittaminen, jossa Kimin saavutuksia sissi- ja sotapäällikkönä liioiteltiin.
Propagandassa väitettiin muun muassa, että Kimin vähälukuinen sissiosasto vapautti koko Korean aivan yksin japanilaisten miehityksestä.
Sellaiset kilpailevat tahot, jotka henkilökohtaisilla kokemuksillaan pystyisivät todistamaan propagandaväitteet vääriksi, likvidoitiin ennemmin tai myöhemmin. Samoin henkilökultin vastustajat puhdistettiin maan johdosta.
Suuren johtajan lisäksi propaganda kokeili vaikkapa sellaista nimitystä Kimistä kuin ikivoitokas rautapäällikkö (vapaa suomennos).
Kim sai myös nimityksen Pohjois-Korean ikuiseksi presidentiksi. Hänen pyhä verensä jatkaa eloa hänen jälkeläisissään, joten vallan pitää pysyä ikuisesti samalla suvulla Pohjois-Koreassa.
Ikuisia presidenttejä voi olla vain yksi, joten hänen jälkeläisensäkään eivät voi toimia presidentin nimikkeellä.
Kimin kuoltua hänen terveyteensä liittyvät asiat haluttiin pitää salassa samalla kun ajasta ikuisuuteen siirtymiseen liitettiin myyttisiä elementtejä. Koko joukko hänen lääkäreitään sai surmansa salaperäisessä helikopterionnettomuudessa.
Propagandan mukaan eräässä kaupungissa mehiläiset kerääntyivät Suuren johtajan patsaan ympärille suremaan. Sellaistakin väitettiin, että kolme vuotta Kim Il-sungin kuoleman jälkeen hänen patsaansa yläpuolelle ilmestyi kaksinkertainen sateenkaari ja tämän jälkeen patsaan yllä tuikki pitkään kirkas tähti.
Seuraava johtaja Kim Jong-il oli vallassa vuoden 1994–2011. Tämän jälkeen vallassa on ollut kolmatta sukupolvea edustava Kim Jong-un.
Lähteitä:
History of the North Korean cult of personality – The legacy of Kim Il Sung (YouTube)