"Tunnutaan pelkäävän" – Professori hämmästelee Suomen matalaa kaivosveroa, näin perustelee ministeri Rydman
Petteri Orpon (kok.) hallitus päätti kehysriihessään, että kaivosverolla tavoitellaan lisätuloja viiden miljoonan euron edestä.
Uusi kaivoslaki ja kaivosvero hyväksyttiin eduskunnassa viime vaalikauden lopulla, ja vero tuli voimaan tämän vuoden alussa. Keskustan lappilainen kansanedustaja Katri Kulmuni ihmettelee, miksi nykyinen hallitus korottaa veroa, jota ei ole vielä kertaakaan kerätty.
– Se on vähän huonoa politiikkaa. Ehkä kannattaisi ensin katsoa, miten vero nykyisellään toimii, hän sanoo.
Elinkeinoministerinä Kulmuni suhtautui kaivosveroon myönteisesti ja esitti siitä selvityksen tekemistä.
Kulmunin mielestä kaivosveron korotusta tärkeämpää olisi viilata veroa nyt niin, että se tulisi sataprosenttisesti kaivoskuntaan. Kaivokset sijaitsevat suurelta osin Lapissa, ja kaivospitäjät saavat verosta 60 prosenttia. Loput menevät valtion kassaan.
Kulmuni toteaa, että asiasta käytiin viime vaalikaudella kova vääntö hallituksessa ja tähän kompromissiin päädyttiin.
– Verojen pitäisi mennä kaivospaikkakunnalle, missä ovat ne kaivosten haitat ja hyödytkin, Kulmuni näkee.
Valtiovarainministeriöstä kerrotaan, että hallitusohjelman mukaan kaivosveron tasoa korotetaan hallituksen puoliväliriihestä eli käytännössä vuodesta 2026 lähtien 15 miljoonalla eurolla. Lisäksi hallitus sopi kehysriihessä viiden miljoonan euron lisäkorotuksesta myöskin vuodesta 2026 alkaen. Yksityiskohdat tarkentuvat valmistelun myötä.
Kaivosvero mitoitettiin alun perin niin, että se tuottaisi 25 miljoonaa euroa vuodessa, mutta korotusten jälkeen summa olisi jo 45 miljoonaa.
Kulmuni kannattaa hallitusohjelman mukaista korotusta.
– Mutta jossain vaiheessa veroissa tulee se katto vastaan. Se on kansainvälistä bisnestä ja Suomi varmaan haluaa, että tänne tulee kaivoksia ja että kaivokset maksaisivat sijaintikuntaansa veroa, Kulmuni toteaa.
Helsingin yliopiston luonnonvarojen taloustieteeseen erikoistunut professori Olli Tahvonen puolestaan pitää kaivosveron tasoa hämmästyttävän matalana.
– Se on kansainvälisessä vertailussa alhainen. Tunnutaan pelkäävän, että kaivosvero karkoittaisi tai vähentäisi kaivosyhtiöiden mielenkiintoa Suomea kohtaan, Tahvonen sanoo.
Hän pitää huolta turhana.
– Suomi on yksi houkuttelevimmista kaivosmaista, ellei houkuttelevin tällä hetkellä. Kun näin on, niin pitäisi olla mahdollista periä isompia kaivosveroja. Mielestäni tässä ollaan oltu liian varovaisia jo pitkään, Tahvonen toteaa.
Kaivosveroa jo kauan ennen sen voimaantuloa liputtanut kansalaisjärjestö Finnwatch kertoo, että monissa muissa maissa metallimalmeista perittävät arvorojaltit asettuvat usein alimmillaan 2–5 prosentin välimaastoon. Suomessa uusi vero säädettiin aluksi 0,6 prosenttiin malmin sisältämän metallin verotusarvosta.
Elinkeinoministeri Wille Rydman (ps.) toteaa, että veron tasoa harkittaessa joudutaan punnitsemaan veron vaikutuksia kaivostoiminnan kannattavuuteen ja toisaalta pyrkimystä verotuottotavoitteiden saavuttamiseen.
– On totta, että Euroopan ulkopuolelta löytyy maita, joissa kaivosvero tai -rojalti on huomattava. Näissä maissa kyse on kuitenkin yleensä hyvin rikkaiden ja kannattavien esiintymien hyödyntämisestä. Suomessa jotkin esiintymät ovat Euroopan mittakaavassa isoja, mutta pitoisuudet alhaisia, Rydman viestittää Suomenmaalle.
Hän toteaa, että verojen tuottoja valtion kassaan ei voi laskea mekaanisesti, koska verotuksen muutokset vaikuttavat myös esimerkiksi yritysten kannattavuuteen ja niiden tekemiin investointipäätöksiin.
– Maksimaalinen veroaste ei tuota maksimaalista verokertymää. Kaivosteollisuus on erittäin pääomaintensiivistä ja hyvin pitkän aikajänteen toimintaa. Tämä on huomioitava myös siihen liittyvässä sääntelyssä ja verotuksessa.
Rydman myös huomauttaa, että kaivosyritykset ovat Suomessa yleisen yritysverotuksen piirissä.
– Jos tämä unohdetaan, saa kaivosyritysten veronmaksusta todellisuudesta olennaisesti poikkeavan kuvan.
Rydman kertoo, että työ- ja elinkeinoministeriössä on parhaillaan valmisteilla erillinen mineraalistrategia, jonka myötä kartoitetaan, miten Suomi pystyisi aiempaa paremmin hyötymään omista kaivannaisvaroistaan.
– Kyse on ennen kaikkea siitä, kuinka suomalaiset mineraalit saadaan jatkossa jalostettua korkeamman arvonlisän tuotteiksi ja kuinka niistä koituva hyöty aiempaa vahvemmin kanavoituu suomalaisten omaksi hyödyksi.
Ruotsissa kaivosveroa ei ole, mutta professori Tahvosen mukaan siellä tilanne on toinen.
– Ruotsissa suurimmat yhtiöt ovat valtion omistuksessa. Suomessa taas erityisesti kansainväliset yhtiöt harrastavat kaivostoimintaa, hän huomauttaa.
Kansainväliset kaivosyhtiöt ovat voineet hyödyntää Suomen maaperän mineraaleja ilman erillistä kaivosveroa tähän vuoteen saakka, ja professorin mielestä tämä on ”häkellyttävää”.
– Aluksi kaivosvero ei ollut keskustelussa ollenkaan. Kaivosteollisuuden edunvalvonta dominoi politiikkaa aika vahvasti, hän sanoo.
Tahvosen mielestä on hyvä, että kaivospaikkakunnat saavat nyt osansa verosta.
– On erinomaista, että sitä on nyt mietitty, koska aluksi tuotonjakoa ei pohdittu lainkaan. Mitä suurempi osuus jää kaivospaikkakunnalle, sitä vähemmän on luultavasti kaivosten vastustusta.
Kaivostoiminnassa puntarissa ovat kaivostoiminnan aiheuttamat ympäristöhaitat sekä akkumineraaleja vaativa vihreä siirtymä.
Suomella on Euroopan mittakaavassa poikkeukselliset mineraalivarannot. Ympäristöhallinnon mukaan Suomi on EU-jäsenmaista merkittävin platinametallien ja nikkelin tuottaja, mutta myös merkittävä kullan, kuparin ja sinkin sekä talkin tuottaja. Lisäksi Suomi on ainoa EU-jäsenmaa, jossa on koboltin ja kromin sekä apatiitin tuotantoa.
Etenkin vihreät on vaatinut pitkään kaivosveroa, ja viime vaalikaudella se saatiin aikaan, kun hallituksessa olivat SDP, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP.
Vihreiden talousvaihtoehdossa kaivosveroa olisi korotettu kehysriihessä jopa 150 miljoonalla eurolla. Viiden miljoonan euron korotus kehysriihessä hämmästytti eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Atte Harjannetta.
– Jäikö tästä nolla pois, hän ihmetteli viestipalvelu X:ssä kehysriihen jälkeen.