Aselepoa vuosi sitten neuvotellut suomalaisdiplomaatti osasi odottaa Venäjän sotatoimia, mutta ei ohjusiskuja Kiovaan
Perjantaina 18. helmikuuta 2022 Mikko Kinnuselle valkeni, että sota on tulossa.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin puheenjohtajan erityisedustajana Ukrainassa toiminut Kinnunen katseli asunnossaan Kiovassa Venäjän uutisia edellispäivältä.
Yksi oudolta kuulostava uutinen oli isosti esillä. Venäjän viranomaisten kerrottiin ottaneen kiinni Ukrainan tiedusteluhenkilökuntaa, joilta löytyneiden asiakirjojen mukaan Ukraina olisi käynnistämässä sotilaallisen hyökkäyksen Luhanskin ja Donetskin ”kansantasavaltoihin” eli Venäjän tukemille separatistialueille.
Samana päivänä Venäjä ilmoitti aikovansa evakuoida niin sanotuista kansantasavalloista 700 000 ihmistä. Asiaa perusteltiin Ukrainan väitetyillä välittömillä hyökkäysaikeilla.
Kinnunen kuului Etyjin edustajana kolmikantatyöryhmään, jossa neuvoteltiin Itä-Ukrainan konfliktin ratkaisusta.
Työnsä kautta hänellä oli Etyjin SMM-siviilikriisinhallintaoperaatiosta ensikäden tietoa, jonka mukaan tulitaukorikkomukset olivat lisääntyneet Venäjän tukemien alueiden ja Ukrainan välisellä kontaktilinjalla, mutta kummallekaan puolelle ei ollut tuotu uusia joukkoja tai kalustoa. Venäjä siis valehteli.
Nyt Kinnunen viimeistään oli varma siitä, että Venäjä todella aikoi ryhtyä uusiin sotilaallisiin toimiin.
– Senkin jälkeen minä, ehkäpä hieman naiivisti, ajattelin että uusi sotilaallinen operaatio liittyisi lähinnä näihin kahteen niin sanottuun kansantasavaltaan, Kinnunen sanoo nyt STT:lle, kun hän muistelee lähes vuosi sitten käynnistynyttä suurhyökkäystä edeltäneitä päiviä.
Marraskuussa 2021 Venäjä oli alkanut keskittää kalustoa Ukrainan rajoille. Kriisimielialaa olivat nostaneet joulukuussa Venäjän vaatimukset muun muassa siitä, että Nato ei saisi laajentua itään.
Ukrainalaiset olivat huolissaan ja epätietoisia, Kinnunen sanoo.
Helmikuun puolivälin lähestyessä tilanne oli jo sen verran kireä, että diplomaatteja alkoi poistua Kiovasta. Etyjin puheenjohtajamaan Puolan pyynnöstä Kinnunen kuitenkin jäi.
23. helmikuuta Venäjällä vietettiin Isänmaan puolustajien päivää. Ympäri Eurooppaa mietittiin, ryhtyisikö Venäjä juhlapäivänään sotilaallisiin toimiin.
Kiovan katukuvassa mikään ei Kinnusen mukaan viitannut siihen, että siellä valmistauduttaisiin hyökkäykseen.
Torstaiaamuna 24. helmikuuta puoli kuuden aikaan Kinnusen EU:lle työskentelevä kollega soitti ja kysyi, oliko tämä nukkumassa.
– Mitäpä luulet, kello on 5.30, Kinnunen vastasi.
– Kannattaisi harkita heräämistä, koska Venäjä on ampunut ohjuksia Kiovaan, kollega sanoi.
Kinnunen oli osannut odottaa sotilaallista toimintaa Luhanskissa ja Donetskissa, mutta ei täysimittaista hyökkäystä. Laukkukin oli vain puoliksi pakattu.
Kinnunen pääsi lähtemään Ukrainasta Puolan suurlähetystön järjestämässä autosaattueessa. Pari päivää kesti tajuta, että kolmikantaryhmän työ oli ohi.
Erityisedustajana Kinnusen täytyi olla puolueeton. Enää ei tarvitse.
– Venäjän laiton sota on muuttunut koko ajan raukkamaisemmaksi. Jos ei menesty rintamalla, sitten kohdistetaan sotatoimia siviilikohteisiin ja siviili-infrastruktuuriin.
Hän pitää sodan syynä ennen kaikkea Venäjän ja Putinin halua kontrolloida Ukrainaa.
– Venäjän vaikutusvalta Ukrainasta väheni, ja Ukraina koko ajan lähentyi Eurooppaa.
Kinnunen uskoo, että ennemmin tai myöhemmin osapuolet taas neuvottelevat – mutta sen on tapahduttava Ukrainan ehdoilla, hän korostaa.