Heikki Haavisto oppi jo varhain, ettei viljelijöiden etua ajeta hymyssä suin
Heikki Haavistosta on Suomenmaan arkistossa paljon valokuvia, mutta ei yhtään sellaista, jossa hän näyttäisi kovinkaan iloiselta. Parissa kuvassa saattaa tarkasti katsomalla nähdä pienen hymynkareen, mutta enimmäkseen ilme on hyvin totinen.
Haavisto ei ollut vailla huumorintajua, vaan vakavana esiintyminen oli tietoinen valinta. Kun hän vuonna 1967 antoi ensimmäisen tv-haastattelunsa MTK:n toiminnanjohtajana, hän sai muutamilta viljelijöiltä moittivia puheluita siitä, että oli hymyillyt ohjelmassa.
– He sanoivat, että viljelijöiden asiat ovat niin vakavia, ettei niitä ajettaessa saa hymyillä, Haavisto kirjoittaa syyskuussa ilmestyneissä Talonpojan muistelmissa.
– Otin palautteesta opiksi. Siitä lähtien varoin vetämästä suutani hymyyn televisiossa ja lehtikuvissa.
Heinäkuussa 2022 menehtynyt Haavisto omisti koko uransa suomalaisille talonpojille. Postuumisti ilmestyneet muistelmat paljastavat, että hänelle tarjottiin useampaan kertaan esimerkiksi Valion pääjohtajan paikkaa, mutta viljelijöiden asia veti aina pidemmän korren.
Haavisto syntyi vuonna 1935 Raisiossa. Hän oli vauraan Hintsan kartanon ainoa perillinen. Vaativa isä piti huolta siitä, ettei ainokaista liiaksi hemmoteltu.
Heikki tienasi taskurahaa nauloja oikomalla ja tiiliä puhdistamalla. Isän mukaan palkkiota pienensi se, että poika oli jo saanut talosta ylöspidon.
Haavisto kirjoittaa olleensa lapsena toivottoman ujo. Koulussa hän ei nähnyt liitutaululle, mutta vahvoja silmälasejaan hän suostui silti pitämään vain kotona.
– Olin niin ujo, etten halunnut herättää rillipäänä minkäänlaista huomiota koulussa.
Haaviston äiti olisi toivonut pojasta pappia, mutta Heikki valitsi maataloustieteet. Valmistuessaan vuonna 1957 hän oli Suomen nuorin agronomi. Ujouskin oli hellittänyt yliopiston puhetaidon kurssilla.
Haaviston ensimmäinen työpaikka löytyi kotitilan naapurista Raisio Oy:stä. Suurin haave oli kuitenkin MTK.
Suomi oli sotien jälkeen asuttanut korpiin pienille tiloille kymmeniä tuhansia sotaveteraaneja, joille Haavisto halusi taata hyvän elämän.
– Uskoin, että MTK tarjoaisi hyvät puitteet työlle maaseudun ihmisten hyväksi, tehtäviin, joihin myös isäni opetukset minua velvoittivat, hän kirjoittaa.
Haave toteutui vuonna 1966, kun Haavisto palkattiin MTK:n johtokunnan sihteeriksi. Vuotta myöhemmin hänet valittiin järjestön toiminnanjohtajaksi. MTK:n puheenjohtajana hän toimi vuosina 1975–1994.
Haaviston vuosikymmenet olivat MTK:n vaikuttamisen kultakausia. Viljelijöiden määrän vähenemisestä huolimatta järjestön vaikutusvalta kasvoi niin, että halutessaan se pystyi jopa heiluttamaan hallituksia.
MTK pääsi mukaan tulopoliittisiin neuvotteluihin sekä ajoi jäsenilleen muun muassa eläkejärjestelmän, lomat, sijaisavun ja työterveyshuollon.
Haaviston uran huipensi vajaan kahden vuoden pesti ulkoministerinä Esko Ahon hallituksessa. Ministerinsalkkua oli ehdoteltu MTK-johtajalle aiemminkin, mutta kun Aho otti yhteyttä ja pyysi häntä Paavo Väyrysen seuraajaksi, ei hän voinut enää kieltäytyä.
Heikki Haavisto: Talonpojan muistelmat. Otava, 352 s.
Juttu on lyhennelmä artikkelista, joka on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä lokakuussa 2022.
Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä. Lehden voit tilata täältä.