Montako geetä laitetaan?
Vaikka teleoperaattorit ovatkin hylänneet suurten kaupunkien ulkopuolisen Suomen, muuten niiden kanssa asiointi on varsin viihdyttävää. Ja jäähän sitä aikaa elämälle, kun luuri ei soi näillä perspektiivittömillä alueilla. Eikä junassa.
Päätin vaihtaa henkilökohtaisen 5G-liittymäni toiseen operaattoriin. Minulla tosin on vain 4G-puhelin, eikä tällainen vanhempi mieshenkilö löydä aina yhtäkään geetä. Ja tuntuu muuten olevan varsin yleistä, että meille maalaisille kaupataan liittymiä, joita emme voi käyttää.
Oma vika molemmat. Edellinen, että annoin myydä itselleni turhan liittymän, ja jälkimmäinen itsestään selvästi.
Tiedon suhteemme päättymisestä mentyä entiselle operaattorille alkoi sieltä pukata uutta tarjousta. Tähän saakkahan tämän kumppanin tekstiviesteissä on lähinnä kaupattu kaikkea mahdollista kierrevatkaimesta kukkaruukkuun.
Ensimmäinen ”Haluaisimme pitää sinut asiakkaanamme” -tarjous oli 29,99 €/kk. Seuraava tarjous tuli parin päivän päästä hintaan 27,99 €/kk. Nämä olivat molemmat 5G-liittymille.
Sitten tuli kysely: miksi haluat jättää meidät? Heti kohta täytettyäni kyselyn tuli uusi tarjous, tällä kertaa 4G-liittymästä hintaan 18,99 €/kk ja S-ryhmän 70 euron lahjakortti päälle. Tarjous voimassa puoleen yöhön saakka.
Unohdin koko asian, vaikka tarjous hieman jo houkuttikin. Mutta eläpä mittään, seuraavana aamuna tuli uusi tarjous hintaan 17,99 €/kk ja taas lahjakorttia osuuskauppaan. Tarjous voimassa jälleen puoleen yöhön saakka.
Unohdin sitten tämänkin tarjouksen, ihan vaan periaatteen ja kuuluvuusongelmien vuoksi.
Kun liittymän siirtopäivä oli enää vuorokauden päässä, uutta tarjousta ei enää tullut. Liekö ollut tekninen vika tekstiviestijärjestelmässä vai tarjousrahat loppu, kenpä tietää. Tai ehkä oli airfryereiden myynnille varattu kaikki kanavat.
Onko tässä tarinassa jokin opetus? On, eli kannattaa vaihtaa.
Vanhat uskolliset asiakkaat maksavat tämän koko lystin mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Ja tietysti me, jotka maksamme, vaikkeivat luurit kuuluisikaan kuin huussin katolla tai pihakoivun latvassa.
Ps. Ihan parasta istuntokauden alkamisessa on, kun pääsee junassa kiroilemaan päänsä sisällä Mikkeli–Helsinki-välin toimimattomia yhteyksiä. Hiljaisessa vaunussa kun kiroilu ääneen on kielletty. Muutenhan siellä ei juuri muuta kuuluisikaan.