Ydinasevarustelussa siirrytään sopimuksettomaan tilaan – USA ja Venäjä eivät edes neuvottele jatkosta
Maailman kahden suurimman ydinasevallan välillä siirrytään 5. helmikuuta sopimuksettomaan tilaan. Yhdysvaltain ja Venäjän välinen Uusi START -sopimus raukeaa silloin, eikä niiden kesken ole sen jälkeen voimassa enää yhtäkään ydinaseriisuntasopimusta.
Ydinaseriisuntasopimuksilla on ollut tärkeä rooli suurvaltasuhteissa kylmän sodan ajoista lähtien. Tuorein sopimus Uusi START solmittiin presidenttien Barack Obaman ja Dmitri Medvedevin toimesta vuonna 2010, ja se astui voimaan helmikuussa 2011 alun perin kymmeneksi vuodeksi. Presidentit Joe Biden ja Vladimir Putin sopivat vuonna 2021 sopimuksen jatkamisesta viidellä vuodella.
Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutti Siprin ydinaseisiin erikoistunut vanhempi tutkija Tytti Erästö sanoo, että sopimuksen umpeutuminen on sinänsä iso muutos, mutta varsinainen vahinko on tapahtunut jo paljon aikaisemmin. Hän huomauttaa, että yksittäiset asevalvontasopimukset ovat aina olleet osa isompaa prosessia suurvaltojen välillä.
Yhdysvalloilla ja Venäjällä tai Neuvostoliitolla on 1970-luvulta lähtien ollut melkein katkeamaton neuvotteluprosessi, vaikka niiden suhteet eivät muuten olisi olleet hyvät.
– Aina hyvissä ajoin ennen kuin se olemassa oleva sopimus umpeutuu, on alettu neuvotella uudesta sopimuksesta, Erästö sanoo STT:lle.
Tämä perinne kuitenkin rikkoutui sen jälkeen, kun Uusi START oli ratifioitu. Nyt poikkeustilaa on kestänyt pidempään kuin koskaan aiemmin.
– Tämä on myös tyypillistä nykypäivälle, että tämän sopimusjärjestelmän menettäminen ei tunnu olevan minkäänlainen prioriteetti tai huolenaihe.
Uusi START on rajoittanut käyttövalmiiden strategisten ydinaseiden määrän enintään 1 550:een. Sopimuksessa on rajoituksia myös ydinaseiden toimitusvälineisiin ja laukaisualustoihin sekä edellytyksiä valvonnalle ja läpinäkyvyydelle.
Venäjä ilmoitti jo 2023 keskeyttävänsä osallistumisensa sopimukseen. Se kuitenkin kertoi noudattavansa jatkossakin sopimuksessa asetettuja määrärajoituksia.
Erästön mukaan näkymät uusille neuvotteluille ovat heikot. Viime vuonna Putin kyllä ehdotti Yhdysvaltain presidentille Donald Trumpille, että maat voisivat jatkaa sopimuksen rajoitusten noudattamista sen umpeutumisesta huolimatta. Trump reagoi ajatukseen myönteisesti, mutta tämä ei ole johtanut mihinkään muodolliseen prosessiin.
Miksi neuvottelut uudesta sopimuksesta eivät käynnistyneet 2010-luvulla? Erästön mukaan silloin asiaan kyllä oli kiinnostusta, mutta Venäjällä ja Yhdysvalloilla ei ollut yhteisymmärrystä siitä, mistä neuvotellaan.
Venäjä olisi halunnut ohjuspuolustusjärjestelmät takaisin asevalvonnan piiriin. Yhdysvaltain kanta on kuitenkin jo George W. Bushin presidenttikaudesta lähtien ollut, että ohjuspuolustukselle ei haluta rajoitteita. Venäjä taas näkee, että ydinaseiden rajoittamisesta ei voi keskustella ilman, että puhutaan myös puolustuksellisista järjestelmistä.
Nämä erimielisyydet olivat olemassa jo ennen kuin Krimin valtaus ja Ukrainan sota heikensivät suurvaltasuhteita.
Uusien neuvottelujen aloittamista vaikeuttaa myös nousevan ydinasevallan Kiinan rooli. Trump vaati jo ensimmäisellä presidenttikaudellaan, että Kiinan mukaantulo neuvotteluihin on edellytyksenä Yhdysvaltain ydinaseiden rajoittamiselle.
Erästö ei usko, että ajatus kolmikantaneuvotteluista Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan välillä johtaa mihinkään. Vaikka Kiina on vahvistanut ydinasearsenaaliaan, se on edelleen hyvin kaukana Yhdysvaltain ja Venäjän määristä. Venäjä puolestaan on vaatinut myös Ranskaa ja Britanniaa mukaan neuvotteluihin. Ne taas eivät halua neuvotella omista arsenaaleistaan.
– Kiinan tavoin ne sysäävät vastuun Yhdysvalloille ja Venäjälle, joilla se päävastuu minunkin mielestäni on, koska niillä on edelleen tuhansia ydinaseita.
Tilanne jossa ei edes neuvotella ydinaseiden rajoittamisesta, johtaa Erästön mielestä ajan myötä vaarallisempaan maailmaan. Uusi START -sopimuksessakaan tärkeintä ei ole ollut ydinaseiden määrä, vaan molemminpuolisen luottamuksen kasvattaminen.
Osapuolet ovat voineet luottaa siihen, että niiden tiedot toistensa ydinaseista pitävät paikkansa, koska ne ovat päässeet tekemään tarkastuksia paikan päällä.
– Läpinäkyvyys osaltaan ehkäisee ydinasevarustelua. Mutta sitten kun ei ole näkyvyyttä, sellaisessa ilmapiirissä usein haukkamaiset argumentit pääsevät voitolle.
Erästö pitää huolestuttavana trendiä, jossa ydinaseita on alettu pitää jonkinlaisena henkivakuutuksena, ja niillä uhkailu on normalisoitunut. Hän kokee ihmisten unohtaneen, kuinka hirveitä joukkotuhoaseita ydinaseet ovat.
– Nykyään ei vain nähdä tällaisten sopimusten arvoa ja sitä, että niillä on turvallisuuspoliittista merkitystä, että niitä ei ole vain ihan huvikseen neuvoteltu. Tämä prosessi lähti jo Kuuban kriisistä ja rajoittamattomasta asevarustelusta 60-luvulla, kun ymmärrettiin kuinka vaaralliseksi tilanne oli mennyt. Tuntuu että pitää taas kantapään kautta oppia kaikki asiat uudestaan.