Lukijalta: Paasikiven–Kekkosen ulkopolitiikkaa tulee ikävä
Maailma on myllerryksessä. Ukrainassa käydään edelleen sotaa. Yhdysvallat uhkailee Nato-liittolaisen Tanskan Grönlantia, kidnappasi Venezuelan presidentin, eikä Gaza ota rauhoittuakseen.
Kanadan pääministeri Mark Carney sanoi Sveitsin Davosissa äskettäin maailman eliitille, mitä muu maailma on kierrellyt: ”Maailma on muuttunut.”
Sääntöpohjainen maailmanjärjestys murenee, kun moninapaistuvassa maailmassa valtioiden välinen kilpailu, omien etujen ajaminen ja suurvaltapolitiikka korostuvat. Yhdysvaltojen ylivoiman heikentyminen sekä sen ja Venäjän etupiirijako heikentävät kansainvälistä yhteistyötä ja luovat epävarmuutta.
Se olisi syytä huomioida myös Suomen ulkopolitiikassaan. Maailma on otettava sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin me haluaisimme sen olevan.
Suomi on pieni maa suurvallan naapurissa. Nato-jäsenyys ei poista tätä tosiasiaa. Ulkoisiin takuisiin ei pidä luottaa, vaan on ylläpidettävä omaa puolustusta. Venäjä on ja pysyy naapurinamme.
Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin sanoi J. K. Paasikivelle syksyllä 1939 Moskovassa: ”Maantieteelle emme voi mitään ettekä tekään voi sille mitään.” Lausuma korostaa fyysisen sijainnin vaikutusta Suomen turvallisuuspolitiikkaan ja vakauteen.
Välirauhan aikana vuonna 1940 suurlähettiläänä Moskovassa ollessaan Paasikivi ohjeisti Suomen hallitusta: ”Kreml ei ole mikään kihlakunnanoikeus.” Tällä Paasikivi korosti, ettei Neuvostoliiton kanssa kannata väitellä joistakin yksityiskohdista, sillä Neuvostoliitto ajaa omien etujensa mukaista suurvaltapolitiikkaa eikä oikeusperiaatetta.
Presidentti Urho Kekkonen käytti usein sanontaa: ”Ystävät lähellä ja viholliset kaukana”, mikä kuvastaa maailmanpolitiikan pyrkimystä turvata valtion asema. Se tarkoitti kylmän sodan suhteissa luottamuksen rakentamista naapureihin (idässä) ja mahdollisten uhkien pitämistä loitolla.
Presidentti Kekkonen tokaisi myös joskus, että jos jommankumman, ulko- tai sisäpolitiikan, pitää olla rempallaan, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka.
Näyttää siltä, että nyt Suomen ulkopolitiikassa olisi tarvetta Paasikiven–Kekkosen linjalle. Sisäpolitiikka on myös rempallaan, valtio on suurvelkainen, työttömyys on noin kymmenen prosenttia eikä nopeasta talouskasvusta ole merkkejä näkyvissä.
Taito Taskinen
Kuopio
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/