Vieraskynä: Vapaan kansan kasvun tielle
Suomeen näyttää mahtuvan korkeintaan kolme suurta puoluetta kerrallaan.
Ennen toista maailmansotaa eduskunnassa oli vain kaksi suurta puoluetta, SDP ja maalaisliitto. Sotien jälkeen SKDL nousi entisen kärkikaksikon rinnalle.
Vuoden 1970 vaaleissa kokoomus nousi neljänneksi pyöräksi suurten puolueiden kisaan. SKDL putosi tästä ryhmästä vuoden 1983 vaaleissa, minkä jälkeen SDP:n, keskustan ja kokoomuksen triumviraatti hallitsi politiikkaa lähes kolmekymmentä vuotta.
Kolmikon valta murtui vuoden 2011 vaaleissa Timo Soinin perussuomalaisten läpimurtoon. Sen jälkeen elettiin kolme vaalikautta neljän suurehkon puolueen järjestelmässä.
Tasaisin tulos nähtiin vuoden 2019 vaaleissa. SDP nousi ykköseksi vain 17,7 prosentin kannatuksella, millä heltisi 40 kansanedustajaa. Perussuomalaiset saivat 39, kokoomus 38 ja keskusta 31 edustajaa,
Vuoden 2023 vaaleissa keskusta putosi kärkikolmikosta, ja Suomi palasi kolmen suurehkon puolueen malliin.
Mikä selittää sitä, että Suomeen näyttää mahtuvan korkeintaan kolme suurta puoluetta kerrallaan? Yksi selitys on se, että tavalliselle kansalaiselle riittää kolme päävaihtoehtoa, joista valita.
Joskus takavuosina äänestäjä saattoi arpoa Paavo Lipposen SDP:n, Esko Ahon/Anneli Jäätteenmäen keskustan ja Sauli Niinistön kokoomuksen välillä. Viime vaaleissa moni äänestäjä koki Riikka Purran perussuomalaiset yhtä hyväksi tai paremmaksi vaihtoehdoksi kuin kokoomus tai keskusta.
Keskustan pitäisi nyt murtautua takaisin suurten joukkoon. Tehtävä on vaikea. Sitä helpottaa kuitenkin se, että kenenkään asema nykyisessä kärkikolmikossa ei ole kiveen hakattu. Sieltä voi myös pudota.
Kokoomuksessa oirehtii sivistysporvareiden ja liberaalien tyytymättömyys oikeistolaiseen menoon hallituksessa perussuomalaisten kanssa.
SDP purjehtii opposition aallonharjalla. Puolueen sisäiset ristiriidat näkyvät ja kuuluvat, mutta ne siedetään niin kauan kuin gallupsuosiota riittää. Suurinta tuskaa demareille tuottaa talouslinjan määrittely.
SDP saattoi takavuosina ottaa oppia myös veljespuolueiltaan. Nyt esimerkit ovat vähissä.
Ranskan sosialistit ovat lähes kadonneet puoluekartalta. Suurissa vaikeuksissa on myös koko eurooppalaisen sosialidemokratian lippulaiva, Saksan SPD. Brittien Labour toki porskuttaa pääministeripuolueena, mutta helppoa ei ole silläkään.
Leikkausten ja veronkorotusten vaihtoehdoksi tarjoamme keinoja, joilla tuplataan talouskasvu.
Keskustan ongelma on epäselvä profiili suhteessa kolmeen suureen puolueeseen.
Äänestäjät tunnistavat helposti kokoomuksen, SDP:n ja perussuomalaisten perusviestit. Kokoomus erottuu talousosaajana, demarit palkansaajien puolustajana ja perussuomalaiset maahanmuuton vastustajina.
Keskusta osataan liittää maatalouteen ja maaseutuun, mutta niiden puolustaminen ei riitä nostamaan puoluetta takaisin suurten joukkoon. Väestön keskittyminen jatkuu, ja keskustan on löydettävä myös kasvavien kaupunkien asukkaita puhutteleva viesti.
Alue- ja kuntavaaleihin on jo kehitelty lupaavan tuntuisia teemoja. Puolustamme lähipalveluita. Leikkausten ja veronkorotusten vaihtoehdoksi tarjoamme keinoja, joilla tuplataan talouskasvu.
Vanhaa 1950-luvun vaalimainosta mukaillen vaihtoehtomme voisi olla ”Vapaan kansan kasvun tie”, vaihtoehtona vasemmiston veronkorotuksille ja oikeiston leikkauksille.
Suomenmaa julkaisee viikottain politiikan ja median asiantuntijoiden Vieraskynä-kirjoituksia. Kirjoituksissa analysoidaan puoluepolitiikan asetelmia ja suomalaista yhteiskuntaa muovaavia trendejä. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä.