"Naapuri löydettiin kädet sidottuina ja muovipussi päässä"– venäläissotilaat terrorisoivat ukrainalaiskylää ja ampuivat älypuhelimien omistajia
Kun venäläiset sotilaat saapuivat Kiovan länsipuolella sijaitsevaan Andriivkan kylään, maa tärisi.
Svitlana Pylyptshukin mukaan se oli maaliskuun ensimmäisiä päiviä. Hän osoittaa pahoin tuhoutuneen vaaleanpunaisen talonsa takapihalle, mistä sotilaat tulittivat.
– Ne tulivat talon takapihalle, kasvimaalle ja ampuivat. Koko talo huojui. Vajassa ovet eivät pysy enää kiinni, kun maa tärisi niin paljon.
Ensimmäisenä päivänä sotilaat tulivat Pylyptshukin mukaan vaatimaan akkuja heidän kahdesta autostaan.
– He suuntasivat rynnäkkökiväärit poikaani ja sanoivat, että ota akut pois. Yhden akun hän sai irti, mutta toinen ei lähtenyt.
Seuraavana päivänä sotilaat hakivat puhelimet ja laturit pois. Perhe antoi puhelimista kaksi ja onnistui piilottamaan loput. Pylyptshukin mukaan venäläiset kävivät asuntoa läpi, mutta eivät itse avanneet kaappeja, vaan pyysivät asukkaita näyttämään niiden sisällöt.
– Sitten seuraavana päivänä he tulivat ja sanoivat, että teillä on vielä jäljellä puhelimia. He sanoivat, että meidän on nyt pakko luovuttaa kaikki puhelimet. Että he suorittavat etsinnän, ja jos he löytävät puhelimia, he ampuvat kaikki.
STT uutisoi aiemmin samassa kylässä asuvasta naisesta, joka kertoi, että kolme nuorta miestä ammuttiin, sillä heillä oli älypuhelimet.
Pylypchukin mukaan venäläisillä ilmeisesti oli riittävästi ruokaa, koska sitä he eivät kysyneet.
– He halusivat taskulamppuja, pattereita, ja he etsivät myös videonauhureita ja kasetteja niitä varten. Olimme yllättyneitä, koska emme me käytä sellaisia.
Pylyptshuk sanoo, että he onnistuivat lähtemään kylästä 9. maaliskuuta. Venäläiset päästivät heidät Borodjankan suuntaan. Neljä tai viisi muuta autoa lähti samaan aikaan ajamaan.
– Ehdottomana ehtona oli, että autoissa on valkoisia liinoja.
He tekivät kuten käskettiin, mutta silti heitä alettiin ampua. Pylyptshukin mukaan kyseessä oli ilmeisesti kranaatinheitin. Sirpaleet osuivat letkan ensimmäiseen, mutta kaikkien autojen onnistui kääntyä takaisin.
Pylyptshuk sanoo, että he lähestyivät kylää ennen Borodjankaa, missä kasvanutta autoletkaa vastassa oli aikaisempia raskaammin aseistautuneet, kokonaan mustiin pukeutuneet venäläissotilaat.
Sotilaat käskivät kaikki ulos autoista tarkastusta varten. Heille sanottiin, että tulossa on venäläinen kolonna, joka ajaa kaikkien autojen yli.
Autot ajoivat tien sivuun. Pylyptshukin mukaan kolonnassa oli lopulta ainoastaan rekkoja ja polttoainetta kuljettaneita autoja.
Pylyptshuk kertoo, että he eivät koskaan päässeet Kiovaan ja pakenivat lopulta Länsi-Ukrainaan sukulaisten luokse. Andriivkaan he saivat luvan palata 10. huhtikuuta. Heidän poissa ollessaan talo oli tuhottu, venäläiset olivat asuneet heidän kellarissaan.
Pylyptshukin mies Oleh kärrää kottikärryillä romua talon rauniosta. Heidän mukaansa seinät heiluvat, ja talo joudutaan purkamaan. He aikovat rakentaa sen uudelleen.
Pylyptshuk sanoo surevansa talon kohtaloa, sillä siihen oli pantu paljon aikaa ja rahaa. Hän kiirehtii lisäämään, että omaisuuden menettäminen ei ole mitään verrattuna läheisten menettämiseen.
Naapurissa asunut kolmekymppinen Aleksei katosi hänen mukaansa ensimmäisinä päivinä.
– Hänet löydettiin kylän rajalta. Hänellä oli kädet sidottuina ja muovipussi päässä. Häntä oli ammuttu päähän. Kyläläiset sanovat, ettei hän ollut ainoa uhri.