Veli-Pekka päätti heittäytyä, kun ukrainalainen Olena saapui kesätöihin Säkylään – Kohtalo ei kuitenkaan päästänyt rakastavaisia helpolla
Tämä on kuin menneen ajan elokuvasta.
Satakuntalainen, Säkylässä asuva vahva keskustalainen Veli-Pekka Suni on uutisten mukaan löytänyt elämänsä kumppanin ja kihlat on hankittu kesäkuussa.
Aiemmin omaa tilaa viljellyt mies on nykyisin Köyliön Vanhakartanon tilanhoitaja, samassa työssä kun isänsä aikoinaan.
– Sadan metrin jälkeen vasemmalle, huikkaa navigaattori Köyliön Kirkkosaaren sillalla.
Cedercreutzin aatelissuvun keltaiset kartanorakennukset näkyvät ensiksi, kun tie mutkittelee Tallinnan lehmuslehtoja muistuttavassa puistikossa.
Kun puisto loppuu, edessä avautuu menneen ajan lännen elokuvien kaltainen aukio, jota reunustaa tilanhoitajan talo, kaksikerroksinen majoitusrakennus ja pitkä aittarakennus.
– Olen täällä, kuuluu ääni tilanhoitajan talon nurkalta ja siellä hän seisoo.
Köyliön Vanhakartanon tilanhoitaja, Veli-Pekka Suni, 58, komea kaljupäinen mies. Vasemman käden nimettömässä kiiltelee kihlasormus.
Elettiin kevättä 2020, kun ukrainalainen Olena Andriievska tuli kesätöihin historialliselle, muun muassa salaattikaalia tuottavalle vihannestilalle.
Tilanhoitaja poikkesi pellolla kun ehti, ja Veli-Pekan ja Olenan katseet alkoivat kohdata.
Kylvöjen päätösillanvietossa tilanhoitaja jutteli työntekijänsä kanssa ja huomasi, että tämä tiesi maataloudesta yllättävän paljon.
Suni pidättelee naurua.
– Toki tiesi, sillä Olena on agronomi.
Pian tilanhoitaja otti osaavan työntekijänsä mukaan Kirkkosaaren kierrokselle. Käveli kesti tunnin poikineen, sillä saarella on kokoa 140 hehtaaria ja viljelyksiä 50 hehtaarin verran.
Kaksikolle jäi illasta saaliiksi muutakin kuin maisemat, historia ja muhevat pellot.
– Sielumme löysivät toisensa, Veli-Pekka kertoo.
Salamarakastuminen tuli tilanhoitajalle puskista. Mies kävi henkistä painia itsensä kanssa. Pari kysymyksistä oli ylitse muiden.
– Voiko tilanhoitaja rakastua työntekijään? Entä mitä tekee lähes parinkymmenen vuoden ikäero?
Oli päivänselvää, että työasiat on erotettava henkilökohtaisista asioista. Hyvän ystävän kanssa käyty keskustelu selvitti ajatuksia – ja se oli sitten siinä.
– Sydämessä tuntui oikealta ja päätin heittäytyä, Veli-Pekka kertoo silmät loistaen.
Alkoi ihana elämänvaihe. Loppuvuodesta Olena muutti pihan toiselta puolelta tilanhoitajan taloon.
Voihan viisumi. Olenan työviisumi meni kuitenkin umpeen ja hän matkasi joulun jälkeen Ukrainaan.
Takaisin Olenan oli määrä palata vuoden 2021 huhtikuussa, mutta matkaan tuli mutkia.
Kaksi teini-ikäistä poikaa odotti kotimaassa äitiään ja vanhemmalla pojista todettiin yllättäen leukemia. Edessä oli lähes vuoden sairaalareissu, johon äitiä tarvittiin mukaan.
Ikävä vaivasi rakastavaisia ja kesälomallaan Veli-Pekka kävikin Ukrainassa. Vihdoin marraskuulla poika pääsi sairaalasta ja Olena-äitiä odotti lentolippu Suomeen.
Joskus rakkaus menee kummallisen käsikirjoituksen mukaan.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Olenan kotikaupunki Korosten joutui pommitusten kohteeksi ensimmäisten joukossa.
Olenan pojat, äiti ja sisar lapsineen pakenivat kellareihin.
Monen mutkan ja jännittävien tilanteiden kautta Olenan perhe pääsi Suomeen turvaan. Nyt joukko asuu ja työskentelee päivittäin Vanhakartanon vihannestilalla.
Satakuntalaisen Sunin elämä muuttui lyhyessä ajassa melkoisesti.
Nuoripari hankki kihlasormukset kesäkuussa ja molemmilla on kaulassaan päiväpulkka -kaulakoru, joka yhdistää kumppanukset toisiinsa yhtä lujin sitein kuin tilanomistajat ja torpparit isoisien aikaan.
Kumpikin on ladannut puhelimeen Google-kääntäjän ja Olenan kielitaito kehittyy päivä päivältä.
Hyvä hyrinä pysyy yllä jo sillä, kun osaa kolme perusjuttua.
– Minä rakastan sinua, hyvää huomenta, hyvää yötä ja kauniita unia.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä heinäkuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.
