Vaaliuurnilla käyvät aktiivisimmin ne, jotka eivät sote-palveluita itse tarvitse – "Erityisen irvikuvallista"
Vaaleissa äänestävät yleensä aktiivisimmin ne, jotka voivatkin hyvin. Terveysongelmista kärsivät tai kroonisesti sairaat äänestävät suhteellisesti vähemmän. Näin on odotettavissa myös tammikuun aluevaaleissa.
– Siitä tulee osallisuus- ja edustavuuskuilu. Näissä vaaleissa tämä on valitettavasti erityisen irvikuvallista, sanoo Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass.
Hän viittaa siihen, että aluevaaleissa on nimenomaan kyse sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, saatavuudesta, kohdentamisesta ja laadusta. Ylipäätään asioista, jotka koskettavat sellaisia ihmisiä, jotka terveytensä kanssa kamppailevat.
Tutkimukset kertovat, että tietyt sairaustyypit kuten esimerkiksi syöpä, saattavat Wassin mukaan aktivoida poliittista osallisuutta, mutta vain jos edunvalvonta on järjestäytynyttä.
Myös Kuntaliitossa jaetaan sama käsitys.
– Ne, jotka oikeasti tarvitsevat kunnallisia palveluja, eivät välttämättä ole yhtä aktiivisia, sanoo tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom.
Kuntaliitossa on tehty 1990-luvulta lähtien laajoja kuntalaiskyselyitä. Niistä voidaan Pekola-Sjöblomin mukaan päätellä myös, että etenkin sosiaalipalveluita kuten päihdepalveluja, lastensuojelua tai mielenterveyspalveluja tarvitsevien joukossa on sellaisia, jotka vähemmän äänestävät.
Kuntaliitossa ollaan huolissaan vähäosaisimpien sekä alle 30-vuotiaiden nuorten ja ulkomaalaistaustaisten heikommasta äänestysinnosta. Asiat, joita aluevaltuustoissa jatkossa päätetään, koskevat kuitenkin kaikkia.
Innokkaita äänestäjiä löytyy siis hyväosaisista, joilla myös todennäköisimmin on saatavilla yksityiset palvelut työterveyshuollon kautta.
– He ovat niitä, jotka ovat muutenkin aktiivisia ja usein menevät poliittisella kartalla sinne oikeiston puolelle. Tiedämme, että porvaripuolueiden kannattajat ovat uskollisimpia äänestäjiä, Pekola-Sjöblom sanoo.
Hän kuitenkin korostaa, että yksityisten terveyspalvelujen käyttö ei työikäisten joukossakaan ole valtakunnallinen ilmiö, sillä yksityisiä palveluja käytetään pääasiallisesti suurimmissa kaupungeissa.
– Muualla kuin ihan suurimmissa kaupungeissa on paljon julkisten palvelujen käyttäjiä. Ne ovat valtaväestön käytössä kuitenkin.
Kuntalaiskyselyiden perusteella esimerkiksi terveysaseman lääkärillä on käynyt kolme neljästä suomalaisesta, terveydenhoitajalla yli kaksi kolmesta ja kunnallisessa hammashoidossa yli puolet.
Wassin mukaan edustuksellisuuden vinoumaa oikaisee, että vanhemmat ikäryhmät, jotka käyttävät enemmän sote-palveluja kuin nuoremmat ikäryhmät, ovat niin sanotusti ”pomminvarmoja” äänestäjiä.
– Meillähän menee reippaasti yli 70 ikävuoden ennen kuin äänestysaktiivisuus alkaa laskea, Wass huomauttaa.
Pekola-Sjöblomin mukaan vanhimmissa ikäryhmissä äänestäminen koetaan yhä velvollisuudeksi.
– Oli vaalit mitkä hyvänsä, aina käydään äänestämässä.
Ihmiset pohtivat valintojaan laajemmin elämäntilanteensa ja oman lähipiirinsä elämäntilanteen kannalta. Ihmiset ovat myös solidaarisia.
– Ihmiset eivät onneksi äänestä vain lompakko edellä tai oma voitonpyynti mielessä. Ymmärrys siitä, että pohjoismainen hyvinvointimalli toimii aika kivasti ja jos ei rakenneta yhteiskuntaa, jossa jotkut työnnetään täysmarginaaliin, se on itse asiassa kaikille hyväksi, Wass tuumii.
Aluevaaleissa keskustelu rahasta on erilaista kuin kuntavaaleissa, sillä hyvinvointialueilla ei ole ainakaan alkuun verotusoikeutta.
– Kuntavaaleissa eri tavalla keskustellaan siitä, mihin veroäyrit käytetään ja mitä pitää priorisoida minkäkin kustannuksella, Wass sanoo.
Äänestysaktiivisuuteen vaikuttaa, paljonko vaalikeskustelut, kampanjointi, ehdokkaat ja keskusteluun nousevat aiheet saavat ihmisiä liikkeelle.
Aluevaaleista innostuvat asiantuntijoiden mukaan samat ihmiset kuin kuntavaaleista eli vaalitunnolliset ja aktiiviset ihmiset.
– Voimme olettaa, että ne, jotka ovat kiinnostuneimpia politiikasta ja velvollisuudentuntoisimpia äänioikeudenkäyttäjiä, äänestävät näissäkin vaaleissa, sanoo vaalitutkija Sami Borg Tampereen yliopistosta.
Borgin mukaan noin kolmannes valitsijakunnasta on sellaisia, jotka ovat politiikasta erittäin kiinnostuneita tai ainakin kaikissa olosuhteissa käyvät äänestämässä.
Äänestysaktiivisuuteen vaikuttaa, paljonko vaalikeskustelut, kampanjointi, ehdokkaat ja keskusteluun nousevat aiheet saavat ihmisiä liikkeelle.
– Ajattelen itse niin, että tässä on mahdollisuus saada kiinnostavaa keskustelua, kun nyt on mahdollisuus keskittyä sosiaali- ja terveysasioihin. Terveysasiat kiinnostavat hyvinkin paljon eri valitsijaryhmiä, Borg sanoo.
Borgin mukaan näissäkin vaaleissa kolme asiaa ratkaisevat ihmisten äänestyskäyttäytymisen: Puoluekanta, puolueen edustamat ideologiset ja aatteelliset tavoitteet, sisältökysymykset ja ehdokkaan mahdollisuus vaikuttaa niihin.
– Uusi mielenkiintoinen kysymys on se, että aika paljon keskuskuntien ulkopuolella on niitä kuntia, joilla on iso riski, että ne eivät saa niin sanottua omaa edustajaa läpi.
Wass uskoo, että tuloksessa tulee näkymään vahvasti paikallisia eroja. On todennäköistä, että omia ehdokkaita lähdetään puolustamaan ja kuntatason etu on mielessä.
– Paikalliset asetelmat saattavat selittää paljon sitä, miksi yhdessä kunnassa on korkea aktiivisuus ja toisessa ei.
Borgin mukaan olosuhteet huomioon ottaen voidaan olla hyvinkin tyytyväisiä, jos äänestysprosentti nousee yli 50:een.
– Olen veikannut, että äänestysprosentti on jotain europarlamenttivaalien ja kuntavaalien välistä. Mutta hyvin vaikeaa tätä on ennakoida.
Myös Pekola-Sjöblom sanoo yllättyvänsä iloisesti, jos äänestysprosentti olisi yli 50 prosenttia.
Wass ei halua veikata äänestysprosenttia.
Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) äskettäin julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan aluevaalien äänestysvilkkaus uhkaa jäädä alle 40:n.
Kunnon vaalikeskustelua asiantuntijat odottavat yhä.
– Nyt ei oikein näytä, että se lähtisi kovalla kierteellä syntymään, Wass sanoo.