"Urheilujärjestöjen johdossa tasa-arvo polkee paikallaan"
Liikuntajärjestöjen noin 1 600 päätoimisesta työntekijästä 60 prosenttia on naisia, mutta järjestöjen päätöksenteossa naiset ovat käyttämätön voimavara. Asia on ajankohtainen, sillä useat liikuntajärjestöt, muun muassa Olympiakomitea, valitsevat lähiviikkoina luottamusjohtonsa ja linjaavat toimintaansa.
Mitä ylemmäs järjestöjen luottamusjohdossa mennään, sitä pienempi on naisten osuus. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön (Likes) tuoreen selvityksen mukaan lajiliittojen puheenjohtajista neljä viidestä on miehiä.
Lajiliittoja johti vuosina 2018–2019 Likesin mukaan 62 miestä ja 14 naista. Vuonna 2011 tehtyyn, Liikunta ja tasa-arvo -selvitykseen verrattuna naisten määrä on kasvanut vähän, mutta ei merkittävästi. Yhdeksän vuotta sitten yhdeksän lajiliittoa kymmenestä oli miesten johtamia.
– Tasa-arvo polkee paikallaan, arvioi liikunnan tasa-arvotyön merkittävä vaikuttaja Birgitta Kervinen STT:n haastattelussa.
Kervisen puheille on kaikupohjaa. Hän on ainoa suomalainen, jonka Kansainvälinen olympiakomitea KOK on palkinnut maailman naisurheilupalkinnolla hänen pitkästä urheilujohtajuudestaan. Johtajuudessaan Kervinen on keskittynyt erityisesti tasa-arvokysymyksiin ja hyvään hallintoon.
Kervinen sai tunnustuksen ja noin 43 000 euron palkinnon vuonna 2017. Rahat hän ohjasi nuorten kouluttamiseksi kansainväliseen urheilujohtamiseen.
Päättäjien sukupuolijakauma on yksi asia, mutta Kervinen kokee yleisemmin, että liikunnan edunvalvonta on monella tapaa epäonnistunut. Esimerkiksi tasa-arvotyöhön sysäykset tulevat nykyään pääosin urheilujärjestöjen ulkopuolelta. Tärkeässä roolissa ovat poliittinen paine ja media.
Esimerkiksi naisten arvokisojen ottelujen saaminen vapaille tv-kanaville edistyy, koska muun muassa HBL:n urheilutoimittaja Filip Saxén otti asian esille. Nyt naisten jalkapallon ja jääkiekon arvokilpailut on lisätty liikenne- ja viestintäministeriön esitykseen yhteiskunnallisesti merkittävien tapahtumien televisioinnista. Ensimmäinen vaikuttamisyritys tehtiin jo 2006, mutta vasta nyt asia realisoituu.
– Naisten asemaa urheilussa puolustaa nykyään kaikkein näkyvimmin Naisjärjestöjen keskusliitto, Kervinen täräyttää.
Kervisen mielestä urheilujohtaminen on naisille kestävyys- ja kamppailulaji. Johtajan on syytä tuntea järjestökenttä ruohonjuuritasolta lähtien, ja liikuntapoliittiseen keskusteluun osallistuminen vaatii rohkeutta, sillä palkkiona on usein kritisoiduksi tuleminen.
– Olen saanut turpaan 50 vuoden aikana enemmän kuin moni nyrkkeilykehässä. Jos kritisoit, arvioit tai esität vaihtoehtoja, olet vaikea nainen, Kervinen linjasi myös lokakuussa Ampumahiihtoliiton 60-vuotisjuhlaseminaarissa.
Kervinen on seurannut huolissaan ja ihmeissään Olympiakomitean puheenjohtajakilpailua, joka ratkeaa 21. marraskuuta. Hänen mielestään pääosaan on noussut olympiaurheilu, vaikka se on vain pieni osa liikuntajärjestön tehtäväkenttää.
– Ulospäin vaikuttaa siltä, että Olympiakomitean tärkein edunvalvontarooli on valvoa huippu-urheilijoiden palkkioita ja osakeyhtiöpohjaisten urheilutoimijoiden etuja. Kuka tukee noin 9 000:ta seuraa, jotka liikuttavat suomalaisia? Seurat joutuvat muun muassa kuntatasolla kamppailemaan tiloista ja toiminnan edellytyksistä, Kervinen sanoo.
Olympiakomiteasta tuli Suomessa liikunnan kattojärjestö vuoden 2017 alussa, kun OK ja Valo yhdistyivät. Kervinen piti yhdistymistä tuolloin virheenä ja on yhä samaa mieltä. Hän vierastaa urheilujärjestöjen johtamisessa bisnesmallia, jossa luottamusjohdolle jää statistin rooli.
– Toivon, että Olympiakomitean hallitus olisi se, joka ottaisi asioihin kantaa ja linjaisi liikuntapolitiikkaa, Kervinen korostaa.