Ukrainan kokemukset ja Nato-jäsenyys taustalla – hyvinvointialueet varustetaan sota-aikaa varten
Suomalainen terveydenhoitojärjestelmä muokataan sodan olosuhteisiin ja Nato-aikaan paremmin sopivaksi.
Hallitus tuo tiistaina eduskuntaan lakipaketin, joka tuo hyvinvointialueille uusia tehtäviä terveydenhuollon toimitilojen suojaamisesta toimintojen siirrettävyyteen, ensihoidon lisäresursointiin, parempaan materiaaliseen varautumiseen sekä yhteistoimintaan Puolustusvoimien ja Naton kanssa.
Hallituksen esityksessä todetaan, että Naton jäsenyys on tuonut Suomen julkiselle terveydenhuoltojärjestelmälle uusia vaatimuksia.
Nato-jäsenenä Suomi on myös velvollinen tarjoamaan Suomessa harjoitteleville ja toimiville liittokunnan joukoille samanlaiset terveydenhuollon palvelut kuin Suomen Puolustusvoimien joukolle niin normaalioloissa kuin poikkeusoloissakin. Palvelujen tarjoamisessa keskeisessä osassa ovat hyvinvointialueet.
Sotakokemukset Ukrainasta ovat puolestaan osoittaneet, että siviiliterveydenhuolto joutuu muuttamaan toimintaansa merkittävästi erityisesti haavoittuneiden sotilaiden hoitamiseksi.
Hyvinvointialueille säädettävät uudet tehtävät on tarkoitus rahoittaa kokonaan valtion erillisrahoituksella.
Tulevien viiden vuoden aikana uusien investointien rahoitustarpeeksi arvioidaan noin 300 miljoonaa euroa ja ylläpitokulut noin 30 miljoonaksi euroksi vuosittain. Vuoden kolmannessa lisäbudjetissa rahoitusta on varattu jo 142 miljoonaa.
Natossa on todettu kaikkien maiden asevoimien tarvitsevan tosipaikan tullen merkittävää tukea siviiliterveydenhuollolta riippumatta siitä, onko maissa sotilasterveydenhuoltoa tai -sairaaloita.
Nykyisin varusmiesten ja naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien perusterveydenhuollon palvelut järjestetään varuskuntien terveysasemilla. Erikoissairaanhoito hankitaan julkisen terveydenhuollon sairaaloista.
Käytännössä varuskuntien terveysasemien toiminta on kuitenkin virka-aikaista ja mitoitettu päivässä muutamille kymmenille kävijöille.
Puolustusvoimilla ei ole enää ollut omaa erikoissairaanhoitoa sen jälkeen, kun Keskussotilassairaala Tilkka sulki ovensa vuonna 2005 viimeisenä sotilassairaalana. Pääosan Puolustusvoimien tarvitsemasta erikoissairaanhoidosta tuottavat hyvinvointialueet niin normaali- kuin poikkeusoloissakin.
Muissakaan Pohjoismaissa ei ole omaa erillistä sotilasterveydenhuollon järjestelmää tai sotilassairaaloita. Baltian maista vastaava malli on käytössä myös Virossa ja Latviassa, kun taas Liettuassa on myös jonkin verran sotilasterveydenhuoltoa.
Itä-Euroopan maissa on yleisesti sotilassairaaloita, esimerkiksi Puolassa on tällä hetkellä kahdeksan sotilassairaalaa. Euroopan Nato-maista Saksassa ja Ranskassa on myös sotilassairaaloita, kun taas Iso-Britannia on purkanut sotilassairaalajärjestelmänsä.
Omat murheensa varautumiselle aiheuttaa hyvinvointialueiden toimipaikka- ja sairaalaverkoston karsiminen viime vuosina. Samalla vaatimus toimintojen hajauttamiseen ja suojaamiseen häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa on korostunut.
Hallituksen esityksen mukaan hyvinvointialueiden on tarpeen tarkastella verkostoaan myös sotilaalliseen voimankäyttöön varautumisen näkökulmasta. Ukrainan sodan kokemusten perusteella terveydenhuollon toiminnan suojaaminen erilaisilla toimitiloihin kohdistuvilla toimenpiteillä on välttämätöntä.
Sodan aikana sekä sotilas- että siviilipotilaiden määrä kasvaa merkittävästi, ja poikkeusoloissa tarvitaan tiloja, materiaalia ja henkilöstöä, joiden avulla toimintaa voidaan jatkaa myös sotilaallisen voimankäytön tilanteissa.
Koska esityksessä esitetään velvoitteita toimitilojen suojaamisesta, edellytetään hyvinvointialueilta myös rakennushankkeisiin liittyvää osaamista ja erityisesti väestönsuojaan verrattavissa oleviin tiloihin liittyvää osaamista.
Oppia uudistukseen on otettu Ukrainasta, jossa Venäjä on iskenyt ankarasti myös maan terveydenhuoltoon. Ihmisten pääsy terveyspalveluihin on heikentynyt ja välillisesti ongelmia ovat aiheuttaneet myös liikkumisrajoitukset, katkenneet toimitusketjut ja sähkökatkokset.
Ukraina on myös kärsinyt merkittävästä ambulanssipulasta, sillä ajoneuvoja menetetään jatkuvasti pommituksissa. Loukkaantuneita sotilaita on jouduttu evakuoimaan rintamalta siviiliajoneuvoilla. Pidemmät potilaskuljetukset on sen sijaan suoritettu junilla.
Sota on osoittanut myös suuren tarpeen kyvylle vastaanottaa suuri määrä vakavasti loukkaantuneita potilaita ja siirtää heidät nopeasti erikoistuneempiin yksiköihin jopa ulkomaille.