Tutkimus: Näin kalastus ja elinympäristö vaikuttavat kalakantoihin
Kalojen kokoon kohdistuva valinta, kuten kalastusvalinta, saattaa vaikuttaa kalojen stressinsietokykyyn, joka puolestaan vaikuttaa merkittävästi kalojen kuntoon ja selviytymiseen muuttuvissa ympäristöissä, kertoo Jyväskylän yliopiston tutkimus.
Kalastus kohdistuu tunnetusti keskikokoisiin ja suuriin yksilöihin alamitta- ja pyydysrajoitusten kautta, suosien monesti saalislajien nopeaa elinkiertoa.
Tutkimuksen mukaan kuitenkin kalat, joilla on nopea elinkierto, reagoivat herkemmin jatkuvaan mangaanisulfaattialtistukseen. Mangaanisulfaatti on kemiallinen yhdiste, joka on yleinen kaivosten jätevesissä.
Pitkäkestoinen altistuminen mangaanisulfaatille vaikuttaa haitallisesti seeprakalojen kasvuun, fysiologiaan ja käyttäytymiseen, tutkimus osoitti. Seeprakalat, joilla on erilaisia elinkierto-ominaisuuksia, reagoivat kuitenkin altistukseen eri tavoin.
– Keskityimme tutkimuksessamme kahteen elinkiertotyyppiin: nopeasti kasvaviin kaloihin, joille on ominaista nopea nuoruusiän kasvu, varhainen sukukypsyminen ja pienempi koko, sekä hitaasti kasvaviin yksilöihin, joille on ominaista hitaampi nuoruusiän kasvu, myöhempi sukukypsyminen ja suurempi koko, akatemiatutkija Silva Uusi-Heikkilä Jyväskylän yliopistosta kertoo tiedotteessa.
Altistuminen mangaanisulfaatille hidastaa seeprakalojen kasvua ja laskee niiden kuntokerrointa, mikä on yksi hyvinvoinnin mittari. Tutkimuksessa vaikutusten laajuus vaihteli kuitenkin elinkiertotyypin mukaan.
Nopean elinkierron kalat kasvoivat hitaammin korkeissa altistuspitoisuuksissa ja söivät vähemmän verrattuna lajitovereihinsa, joilla oli hidas elinkiertostrategia.
– Tämä tutkimus korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon populaatioiden elinkierto-ominaisuuksien piirteet ympäristöriskien arvioinnissa ja suojelustrategioissa, sekä huomioida kalastuksen ja ympäristömuuttujien yhteisvaikutukset kalakantoihin, akatemiatutkija Silva Uusi-Heikkilä Jyväskylän yliopistosta kertoo tiedotteessa.