Tutkija: Tästä syystä niin moni opettaja vaihtaa alaa – "Kokevat valtavaa voimattomuutta"
Opettajan töistä vaihdetaan pois eniten alle viiden vuoden työuran jälkeen, kertoo Tampereen yliopiston yliopistotutkija Elina Kuusisto.
– Keskeinen syy tähän on todennäköisesti se, että kun opiskellaan opettajaksi, on ehtinyt syntyä tietty kuva opettajan työstä: opettaja on luokan edessä ja opettaa ja ohjaa opiskelijoiden prosesseja. Mutta kun mennään kentälle opettajaksi, työhön liittyy paljon muutakin, mikä voi tulla yllätyksenä.
Kaikki eivät siis osaa varautua siihen, kuinka paljon niin sanottu metatyö vie opettajan aikaa. Metatyötä ovat esimerkiksi poissaolojen seuranta, Wilma-merkintöjen tekeminen, oppilastietojen hallinta sekä tuen asiakirjojen valmistelu ja päivittäminen.
Kuusiston mukaan suurena haasteena koetaan myös yhteydenpito huoltajiin. Erityisessä uupumisen riskissä ovat luokanopettajat sekä aineenopettajista luokanvalvojat.
– Metatyöhön annetaan opettajankoulutuksessa aivan liian vähän valmiuksia.
Kuusisto kertoo, että miesopettajat vaihtavat alaa naisia todennäköisemmin, ja he kokevat työssään myös enemmän tyytymättömyyttä.
Miesten tyytymättömyyden taustalla on useammin palkkaukseen ja urakehitykseen liittyviä syitä, kun taas naisilla tyytymättömyyttä lisäävät erityisesti terveyssyyt sekä opettajan työssä tapahtuneet muutokset.
Kuusisto uskoo, että erityisopetuksen resursointihaasteet ovat voineet lisätä opettajien tyytymättömyyttä viime aikoina.
– Oppilaat, joilla on paljon haasteita koulunkäynnissään, ovat samassa luokassa muiden kanssa, mutta samanaikaisesti ei ole kuitenkaan annettu tämän muutoksen edellyttämiä lisäresursseja. Opettajat kokevat valtavaa voimattomuutta, kun ei yksi ihminen pysty millään repeämään siihen, mitä tällainen tilanne vaatii.
Suuri osa tyytymättömyyttä kokevista opettajista ei kuitenkaan koskaan vaihda alaa. Kuusiston mukaan opettajan työn antoisimmiksi asioiksi koetaan onnistumiset oppilaiden kanssa, työyhteisön tuki sekä hyvä yhteishenki opettajien kesken.
Tyytyväisyyttä lisäävät myös mielekkääksi koetut vastuutehtävät sekä kyky vaikuttaa oman työn sisältöön ja omaan ammatilliseen kehitykseen.