Tutkija: "Tämä on osoitus siitä, miten taitava Putin on käsittelemään Trumpia"

Yhdysvallat ja Eurooppa ovat viime kuukausina lähentyneet toisiaan suhtautumisessaan Ukrainan sotaan, mutta merkittäviä linjaeroja löytyy yhä.

Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamiseen loppuviikosta liittyy Atlantin tällä puolella ehkä enemmän pelkoja kuin toiveita.

– Kyllä tämä Alaskan kokous on aika vakava paikka Euroopalle, tiivistää tutkija Joel Linnainmäki Ulkopoliittisesta instituutista (Upi).

Trump suostui tapaamaan Putinin, vaikka vielä hetki sitten puhe oli Venäjälle asetettavasta määräajasta ja pakotteista.

– Tämä itsessään on osoitus siitä, miten taitava Putin on käsittelemään Trumpia, Linnainmäki sanoo.

Hänen mukaansa Venäjällä ei ole nykytilanteessa tarvetta tehdä merkittäviä myönnytyksiä eikä Putin tarvitse Alaskasta ”pistevoittoon” suurta diiliä.

Venäjälle riittäisi, että Trump joko heikentäisi tukeaan Ukrainalle, unohtaisi puheet Venäjä-pakotteiden kiristämisestä tai päättäisi pestä kätensä koko Ukrainan sodan sotkusta.

Tapaamisen päättyminen näennäisen tuloksettomana olisikin Linnainmäen mukaan ehkä parasta, mitä Euroopassa ja Ukrainassa voidaan tällä hetkellä toivoa.

– Putin toki hyötyisi tästäkin siinä mielessä, että hän saisi pelattua aikaa. Ukrainan asemaa tällainen lopputulos ei suorastaan välttämättä heikentäisi.

Linnainmäen mukaan Yhdysvaltain näkemykset ovat liikkuneet viime kuukausina lähemmäs Euroopan ja Ukrainan näkemyksiä. Myönteistä on jo se, että Yhdysvallat konsultoi nykyään eurooppalaisia säännöllisesti.

Konkreettisin linjaero näkyy suhtautumisessa mahdollisiin alueluovutuksiin Venäjälle, jotka Ukraina ja Eurooppa ovat torjuneet.

– Trump on sen sijaan puhunut useaan otteeseen siitä, että tulitaukosopimukseen voisi sisältyä jonkinlaisia aluevaihtoja Venäjän ja Ukrainan välillä, Linnainmäki sanoo.

Jotkut olivat näkevinään muutosta myös presidentti Alexander Stubbin ja muiden eurooppalaisten johtajien sunnuntaina julkistamassa yhteislausunnossa.

Sen mukaan ”nykyisen rintamalinjan tulisi olla neuvottelujen lähtökohta”. Edellisessä lauseessa tosin todetaan, ettei kansainvälisiä rajoja pidä siirtää voimalla.

Kansainvälisten rajojen kunnioituksen periaate on mukana myös Pohjoismaiden ja Baltian maiden sunnuntaisessa kannanotossa, jossa ei mainita mitään rintamalinjasta. Nykyinen rintamalinja sijaitsee syvällä Ukrainan alueella.

Linnainmäki ei näe eroa lausunnoissa kovin merkittävänä, koska molemmissa korostetaan Ukrainan toimijuutta.

– Sitä, että minkä tahansa sopimuksen pitää olla Ukrainan hyväksyttävissä.

Linnainmäen mukaan alueluovutuksia vastustettaessa ymmärretään samalla hiljaisesti se tosiasia, ettei Ukrainalla ole voimaa vallata menettämiään alueita takaisin, mikäli sota jatkuu nykyisellään.

– Se tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa niistä alueista tullaan joka tapauksessa keskustelemaan. Millä tavalla, missä vaiheessa ja osana millaista sopimusta ovat asioita, mistä tässä nyt väännetään, hän kuvailee.

Naton pääsihteeri Mark Rutte vihjasi viikonvaihteessa ABC:n haastattelussa, että jossain tulevassa ratkaisussa voidaan joutua toteamaan Venäjän pitävän hallussaan osaa Ukrainan alueesta.

Rutten mukaan tämä ei kuitenkaan merkitse alueiden muodollista tunnustamista Venäjälle kuuluviksi.