Tutkija jyrähtää perussuomalaisten kohtelusta – "Puolueen tuomitsemalla saa suosionosoituksia ja arvostusta"

Myös vähemmän suosituilla näkemyksillä on oltava mahdollisuus osallistua aatteiden väliseen kilpaan, Markku Jokisipilä painottaa kirjassaan.
Kirjat

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä arvostelee kovin sanoin mediaa, tutkijakollegoitaan ja taidepiirejä perussuomalaisten huonosta kohtelusta.

Jokisipilän mukaan puolueesta on kuluneen vuosikymmenen aikana tullut suosikkimaalitaulu monille omaa ajatteluaan edistyksellisenä, liberaalina ja suvaitsevaisena pitäville.

– Tuskin mistään toisesta puolueesta toisen maailmansodan jälkeisellä kaudella on riittänyt niin paljon ja niin ankaraa kriittistä, tuomitsevaa ja demonisoivaakin keskustelua kuin perussuomalaisista, hän kirjoittaa tänään ilmestyvässä kirjassaan Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla.

Jokisipilän mukaan perussuomalaisten arvostelijoiden joukossa on ollut monia puoluepolitiikan ulkopuolisia ja itsensä sitoutumattomiksi mieltäviä tahoja toimittajista taiteilijoihin ja järjestöaktiiveista tutkijoihin.

Hänen mielestään perussuomalaisten ja sen johtohenkilöiden saama journalistinen kohtelu poikkeaa radikaalilla tavalla muista puolueista.

– Perussuomalaisista esitetään valtamediassakin väitteitä, jotka muiden puolueiden tapauksessa mitä todennäköisimmin johtaisivat oikeustoimiin, hän kirjoittaa.

Jokisipilän mukaan perussuomalaisten demokratiasitoutuneisuuden aitoutta epäilevästä ja puolueen kytköksiä ääriliikkeisiin pohtivasta kirjoittelusta on muodostunut mediassa tasaisin väliajoin toistuva vakioformaatti. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on pääkirjoituksissaan varoittanut toistuvasti äärioikeiston noususta ja äärioikeistolaisesta väkivallasta.

– Näissä kirjoituksissa on lähes poikkeuksetta mainittu myös perussuomalaiset, ei itse äärioikeistolaisena, mutta kylläkin äärioikeistoa lähellä olevana, Jokisipilä ihmettelee.

Jokisipilä on havainnut leimakirveiden lentelevän myös tutkijoiden keskuudesta. Hänen mukaansa yliopistojen humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla on vuoden 2011 jytkystä asti suhtauduttu perussuomalaisiin huolestuneesti ja alentuvalla närkästyksellä.

Jokisipilän mukaan Suomessa alkaa olla jo kokonainen koulukunta sellaista tutkimusta, jossa yleisö pyritään vakuuttamaan siitä, kuinka vaarallisia, valheellisia ja väärässä perussuomalaiset ovat.

– Koska suvaitsevaisuus, monikulttuurisuus, antirasismi, EU-myönteisyys ja ihmisoikeusaktivismi edustavat akateemisen nykyilmapiirin valtavirtaa, perussuomalaisten tuomitseminen yliopiston seinien sisällä on sosiaalisesti riskitöntä. Päinvastoin sillä saa suosionosoituksia ja arvostusta.  

Hänen mielestään puolueen esittämien linjausten arvostelun tulisi olla sen kilpailijoiden, ei tutkijoiden tehtävä.

– Poliitikoilla on äänestäjiltä saatu mandaatti vallankäyttöön ja tätä valtaa seuraava vastuu. Tutkijalla ei ole sen paremmin mandaattia kuin vastuutakaan, eikä hänen tule ryhtyä esittämään politiikan sisältöihin puuttuvia neuvoja.

Perussuomalaisia on julkisessa keskustelussa syytetty esimerkiksi äärioikeistolaiseksi, fasistiseksi ja demokratianvastaiseksi, jopa natsistiseksi puolueeksi. Suomen ja Saksan äärioikeiston historiaan laajasti perehtynyt tutkija pitää syytöksiä yliampuvina ja motiiveiltaan poliittisena loanheittona.

Jokisipilän mukaan tärkein äärioikeistoa määrittelevä kriteeri on järjestelmänvastaisuus, mikä demokraattisissa yhteiskunnissa tarkoittaa myös demokratianvastaisuutta.

Suomen poliittisessa historiassa merkittävimpiä äärioikeistolaisia liikkeitä ovat olleet Lapuan liike, Akateeminen Karjala-Seura ja Isänmaallinen kansanliike.

–  Sen sijaan perussuomalaisia ei voi tähän ryhmään laskea jo siksi, että se säännöissään ja ohjelmissaan sitoutuu varauksetta demokratiaan ja parlamentaarisiin vaikutuskeinoihin.

Jokisipilä huomauttaa, että perussuomalaisten ohjelmissaan esittämät tavoitteet ja mielipiteet ovat täysin laillisia. Hän korostaa, että myös vähemmän suosituilla näkemyksillä on oltava mahdollisuus osallistua aatteiden väliseen kilpaan.

– Perussuomalaiset on tarjonnut globalisaation aikakauden kansalliselle poliittisen tyytymättömyyden ilmaisulle parlamentaarisen väylän. Siten se on kansanvallan yhtälössä osa ratkaisua, ei osa ongelmaa.

Jokisipilän mukaan perussuomalaisten äärioikeistolaisuuden sijaan olisi oleellisempaa pohtia puolueen mahdollista oikeistoradikalismia. Myös keskustelu perussuomalaisten rasismista on hänen mielestään oikeutettua puolueen ex-puheenjohtajan Jussi Halla-ahon ja muutamien muiden näkyvien toimijoiden saamien rikostuomioiden vuoksi.

– Samalla on kuitenkin myös kysyttävä, kuinka kohtuullista ja oikeasuhtaista on pyrkiä määrittelemään koko puolue ja sen aate puoluejohtajan yli 10 vuotta sitten saaman sakkotuomion tai 15 vuotta vanhojen, aivan erilaisessa tilanteessa ja erilaisessa asemassa kirjoitettujen tekstien kautta.

Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskusta johtava Jokisipilä lukeutuu Suomen arvostetuimpiin politiikan kommentaattoreihin. Tänään ilmestyvä kirja Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla ei kirjoittajansa mukaan ole perusuomalaisten puolustuspuhe tai syytös heitä kritisoineita kohtaan.

Jokisipilä kirjoittaa halunneensa lähestyä perussuomalaisia niin kuin mitä tahansa muutakin eduskuntapuoluetta eli puoluelain tarkoittamalla tavalla kansanvaltaisiin vaikutuskeinoihin, parlamentaariseen toimintaan ja demokratiaan sitoutuneena valtakunnallisena poliittisena liikkeenä.

– Päätös kirjoittaa perussuomalaisista ei ollut aivan helppo. Ei ole liioiteltua todeta, että nykyisen akateemisen ilmapiirin valtavirran huomioiden ratkaisuun liittyy jopa maineriski, hän toteaa.

Jokisipilän mielestä perussuomalaisia koskevat analyysit ovat tähän saakka jääneet usein pintapuolisiksi huitaisuiksi, eikä niissä ole onnistuttu selittämään puolueen nousun takana olevaa ilmiötä. Hänen mukaansa on rajua liioittelua kuitata perussuomalaisten menestys pelkällä maahanmuuttokriittisyydellä.  

– Eniten perussuomalaisten kannatuksen nousua ja suosiota selittää se yksinkertainen tosiasia, että monet äänestäjät kokevat puolueen edustavan heitä ja puhuvan heidän puolestaan paremmin kuin perinteiset valtapuolueet, joiden ohjelmista ja retoriikasta he eivät enää löydä itseään puhuttelevia teemoja.

Jokisipilä näkee perussuomalaisten suosion taustalla tyytymättömyyttä, huolta ja kaipuuta selkeään maailmaan. Globalisaatio ei ole koitunut kaikkien suomalaisten eduksi, vaan toisille se on näyttäytynyt esimerkiksi työttömyytenä, taloudellisena epävarmuutena, oman ammattitaidon vanhenemisena ja täysin toisenlaista kulttuuria edustavien ihmisten ilmaantumisena omaan elämänpiiriin.

Kaikki suomalaiset eivät ole näkemyksiltään yhtä liberaaleja ja suvaitsevaisia kuin valtaosa toimittajista, tutkijoista ja taitelijoista vaikuttaa olevan. Kansallismielisyydellä, maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskritiikillä, hyvinvointinationalismilla ja arvokonservatiivisuudella on edelleen huomattavaa kannatusta.

Jokisipilän mukaan moni suomalaisista kokee elävänsä jossain aivan muussa todellisuudessa kuin se, joka valtamedian palstoilta avautuu. He eivät halua median tai tutkijoiden opastavan heitä siinä, mitä mieltä heidän pitäisi asioista olla.

–  On ihmisiä, jotka katsovat Pride-festivaalin, BLM-liikkeen ja #metoo-kampanjan kaltaisiin ilmiöihin liittyvän paljon myös tiettyjen ainoiksi oikeiksi tulkittujen ajattelutapojen tyrkyttämistä ja painostusta, mikä saa heidät suhtautumaan niihin varauksellisesti.

Markku Jokisipilä: Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla. Otava, 336 s.