Tutkija: Etätyö ei ole mustavalkoisesti joko hyvä tai huono asia
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) ärähti etätöiden tekemisestä keskiviikkona kirjoituksessaan X:ssä. Hän totesi, ettei ole itse etätyön kannattaja.
Kirjoituksen taustalla oli Iltalehden tiistainen uutinen, jonka mukaan Kelan tiukentuneet etätyösäännöt ovat saaneet arvostelua työntekijöiltä.
– Valtiolla, politiikassa, kunnissa ym. näen itsekin, miten paljon vaikeampaa asioita on hoitaa, jos ihmiset ovat etätyössä. Se epäilemättä laskee tuottavuutta ja vaikeuttaa monenlaisia asioita, vaikka voikin jonkinlaisissa tehtävissä joskus toimia, Purra kirjoitti.
– Tietenkin kotona duunailu on varmasti monille paljon mukavampaa! Jos henkilöltä itseltään kysytään, hän varmasti sanoo olevansa juuri kotona tehokkaampi. Joskus voi ollakin, mutta ihan oikeasti, voidaanko tätä pitää julkisen sektorin töissä laajemmin totena?, hän jatkoi.
Etätyön tekemisen hyödyistä ja haitoista on tehty paljon tutkimusta eri tieteenaloilla, sanoo Työterveyslaitoksen erikoistutkija Janne Kaltiainen.
Hän sanoo, että niiden perusteella etätyö ei ole mustavalkoisesti hyvä tai huono asia.
Tutkimusten mukaan etätyö voi esimerkiksi edistää työhyvinvointia ja auttaa työkuormituksen hallinnassa. Se voi myös mahdollistaa työn tekemisen keskittyneemmin.
Toisaalta etätyö voi pidemmän ajan kuluessa nakertaa yhteisöllisyyttä, luottamusta, innovointia ja uuden oppimista.
Pitkälti kyse on vuorovaikutuksesta, sanoo Kaltiainen.
– Etätyö vaikuttaa vuorovaikutuksen määrään. Näyttää myös, että se voi vaikuttaa vuorovaikutuksen laatuunkin: etätyössä meillä on vähemmän sellaista epävirallista myönteistä vuorovaikutusta, jossa me pääsemme tutustumaan toisiimme.
Myöskään etätöiden vaikutus tuottavuuteen ei ole Kaltiaisen mukaan yksiselitteinen asia.
Se riippuu esimerkiksi siitä, miten paljon lähitöitä etätöiden yhteydessä tehdään ja miten niitä tehdään.
Kaltiainen sanoo pitävänsä tässäkin mielessä parhaimpana hybridimallia, jossa lähitöitä tehdään joustavasti silloin, kun työvaihe niin vaatii, ja esimerkiksi uudet työntekijät saavat tarvittavaa oppia kokeneemmilta.
Kaltiainen huomauttaa, että etätyö haastaa myös johtamista.
– Olisi varmasti tärkeää pohtia ennemmin sitä, että mitä se työn tekeminen vaatii ja mitä niiden yhteisten tavoitteiden saavuttaminen vaatii.
Valtiovarainministeri Purra kysyi kirjoituksessaan myös, mihin tarvitaan kalliita toimistotiloja keskusta-alueilla, jos niissä ei edes käy kukaan. Kaltiainen huomauttaa, että jos työntekijöitä halutaan toimistoille, on työnantajan vastuu tarjota sopivia tiloja.
– Jos ne työtilat heikentyvät hyvin paljon säästöjen takia, niin on ehkä ymmärrettävää, että ihmiset eivät niin mielellään sinne myöskään tule, hän sanoo.
Kaltiainen korostaa, että työpaikoilla voidaan tehdä paljonkin sen eteen, että toimistoille halutaan tulla. Kysymys on paitsi työhön sopivista tiloista, myös esimerkiksi työn organisoinnista ja työilmapiiristä.
Hänen mukaansa on yleisesti parempi, jos työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, paljonko hän etätöitä tekee. Lähitöihin määrääminen on hankalaa erityisesti silloin, jos sitä ei riittävästi perustella.
– Jos työntekijä tulkitsee niin, että häneen ei luoteta samalla tavalla, häntä halutaan kontrolloida, niin silloin on tosi inhimillistä, että se reaktio on kielteinen. Motivaatio ja halu ponnistella yhteisten tavoitteiden puolesta heikentyvät, jos kokee, että minuun ei luoteta tai minua ei arvosteta.
Tänä syksynä huolensa etätöistä on nostanut esiin useampi taho. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto kiinnitti huomiota siihen, että etätöiden hiljentämät kaupunkikeskustat aiheuttavat haasteita muun muassa ravintoloille.
Kaltiainen pitää keskustelua hyvänä. Hän huomauttaa, että ilmiö on ajankohtainen ja laaja: Suomessa tehdään paljon etätöitä myös Euroopan tasoon verrattuna.
Kaltiainen nostaa esiin sen, että ihmiselle on tyypillistä sopeutuminen uusiin ympäristöihin, kuten nyt etätyöhön.
– Silloin, kun ollaan totuttu johonkin mieluisaan ja joka tuntuu helpolta, niin silloin siitä myös ymmärrettävästi halutaan pitää kiinni, vaikka se ei olisi aina itsellekään se paras ratkaisu.