Toimittajalta | John Wayne sammutti Venezuelassa tulipaloja, Trump sytytti niitä
Olipa kerran aika, kun Venezuela oli Yhdysvaltojen tärkein liittolainen Latinalaisessa Amerikassa ja sen tärkein öljyntoimittaja.
Niin ei ole ollut enää pitkään aikaan. Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin määräämä sotilaallinen isku Caracasiin ja presidentti Nicolás Maduron kaappaaminen on eräänlainen päätepiste kehityskulkuun, jonka juuret ulottuvat vuosikymmenten taakse.
Andrew V. McLaglenin vuonna 1968 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Tulikenttien miehet (Hellfighters) John Wayne esitti pelototonta asiantuntijaa Chance Buckmania, joka saapuu Venezuelaan pelastamaan maan talouden liekeiltä. Roolihahmon esikuvana oli kuuluisa amerikkalainen öljypalojen sammuttaja Red Adair (1915-2004).
Tulikenttien miehet kuvasi 1960-lukulaista symbioosia, jonka Venezuelan öljy ja amerikkalainen teknologia yhdessä muodostivat. Öljyn vastineeksi Yhdysvallat investoi tuntuvasti Venezuelan infrastruktuuriin ja öljyteollisuuteen.
Siinä missä muu Latinalainen Amerikka kärsi sotilasdiktatuureista, Venezuela oli suhteellisen vakaa demokratia. Amerikkalainen elämäntapa ja brändit olivat Venezuelassa vahvasti läsnä, ja maiden välit olivat erinomaiset.
Tulikenttien miehet romantisoi amerikkalaisen asiantuntijan, joka saapuu paikalle, kun paikalliset eivät enää pärjää. John Wayne oli kuin heijastus Yhdysvalloista sankarina, jonka osaaminen piti Venezuelan rattaat pyörimässä.
Mielenkiintoisin yksityiskohta elokuvassa on sen kuvaus paikallisista sissiliikkeistä, joiden sabotöörit yrittävät estää palojen sammuttamisen. Sissit olivat tarinan roistoja, jotka uhkasivat järjestystä ja vaurautta.
Elokuvan ”pahikset” olivat esiaste poliittiselle liikehdinnälle, joka lopulta nosti populistisosialisti Hugo Chávezin (1954-2013) ja hänen seuraajansa Maduron valtaan. Sissit siirtyivät viidakosta presidentinpalatsiin ja muuttivat koko maan suhtautumisen Yhdysvaltoihin.
Siinä missä Venezuela oli ennen vain öljykenttää, jota amerikkalaiset sankarit saapuivat sammuttamaan, viime vuosikymmeninä se on ollut lähinnä hallitsematon poliittinen ja humanitaarinen palo.
Maduron häikäilemätön hallinto on hyödyntänyt Yhdysvaltoja ulkoisena vihollisena, jolla selitetään maan taloudellista romahdusta. Yhdysvalloille Venezuela on ollut taas jonkinlainen turvallisuusuhka ja pakolaisvirtojen lähde. Myöskään Kiinan, Venäjän ja Iranin veljeilyä Venezuelan kanssa ei ole katsottu hyvällä.
Nyt Yhdysvallat on vaihtanut asiantuntijansa lentotukialuksiin ja erikoisjoukkoihin. Koviin toimiin, joista John Waynen ”pehmeä imperialismi” on kaukana. YK:n peruskirjasta ei niille oikeutusta löydy.
Tulikenttien miehissä palot sammuivat ja sankarit lensivät kotiin. Savu Caracasin yllä saattaa kuitenkin hälvetä paljon hitaammin, eikä sankaritarinoihinkaan taida olla aihetta.