Asiantuntijat: Todennäköisyys Ukrainan ja Venäjän neuvotteluille on kasvanut
Ukraina ja Venäjä eivät ole käyneet rauhanneuvotteluja sitten kevään 2022, jolloin Venäjän hyökkäyssota oli vielä alkuvaiheessa.
Viime aikoina todennäköisyys neuvottelujen käymiselle lähitulevaisuudessa on kuitenkin kasvanut, arvioivat STT:n haastattelemat asiantuntijat. Samalla he painottavat, että rauhanneuvottelut ja rauha ovat kaksi eri asiaa ja jälkimmäinen on vielä kaukana.
Vanhempi tutkija Ryhor Nizhnikau Ulkopoliittisesta instituutista katsoo, että liikehdintää kohti neuvotteluja on ollut nähtävissä keväästä lähtien sekä Ukrainan että Venäjän suunnalta.
Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professorin Tuomas Forsbergin mukaan neuvottelujen todennäköisyyden kasvusta kertovat muun muassa diplomaattinen aktiivisuus ja lisääntyneet kansainväliset puheet neuvotteluista.
Esimerkiksi presidentti Alexander Stubb sanoi hiljattain ranskalaislehti Le Mondelle, että nyt ollaan tulossa pisteeseen, jossa neuvottelut on aloitettava. Toukokuussa puolestaan Brasilia ja Kiina tekivät aloitteen rauhanneuvottelujen aloittamisesta.
Ukrainan ja Venäjän vaatimukset ovat tähän asti olleet kaukana toisistaan. Venäjän presidentti Vladimir Putin on sanonut olevansa valmis keskustelemaan Ukrainan sodan rauhanehdoista, jos Ukrainan joukot vetäytyvät kokonaan niiltä alueilta, jotka Venäjä väittää liittäneensä itseensä.
Ukraina puolestaan on pitänyt lähtökohtana Venäjän joukkojen vetäytymistä ja paluuta vuoden 1991 rajoihin.
Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin suhtautuminen neuvotteluihin Venäjän kanssa on Nizhnikaun mukaan selvästi pehmentynyt.
Siitä kertovat hänen mukaansa muun muassa Zelenskyin hiljattain ranskalaismedialle antamat kommentit siitä, että Venäjän tulisi osallistua rauhankokoukseen, jota on suunniteltu loppuvuodelle.
Haastattelussa Zelenskyi ilmaisi myös, ettei vuoden 1991 rajoihin paluu olisi edellytys neuvottelujen aloittamiselle.
Muutoksen taustalla vaikuttaa Nizhnikaun mukaan ensinnäkin Donald Trumpin mahdollinen valinta uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi.
Ukrainan liittolaismaissa on pelätty, että presidenttinä Trump katkaisisi tuen Ukrainalle ja pyrkisi pakottamaan Ukrainan rauhaan, jossa maa joutuu luovuttamaan Venäjän valtaamia alueita. Trump on kehuskellut, että presidenttinä hän lopettaisi Ukrainan sodan ”yhdessä päivässä”.
– Ukraina on hyvin epävarma siitä, mitä Trumpin valinta toisi tullessaan. Siksi se yrittää näyttää Trumpille olevansa valmis yhteistyöhön, Nizhnikau sanoo.
Forsberg puolestaan arvioi, että Ukraina saattaa pyrkiä pääsemään neuvottelupöytään ennen kuin Yhdysvaltain presidentti vaihtuu Ukrainan kannalta mahdollisesti huonompaan vaihtoehtoon.
Nizhnikaun mukaan suunnanmuutokseen vaikuttaa myös se, ettei Ukraina ole saanut rauhansuunnitelmalleen tukea globaalista etelästä eikä suurilta mailta kuten Kiinalta ja Intialta.
Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba vieraili hiljattain Kiinassa, jossa hän ilmaisi Ukrainan olevan valmis neuvottelemaan Venäjän kanssa, jos Venäjä on valmis neuvottelemaan vilpittömin mielin.
– Ukraina yrittää kääntyä suurten toimijoiden puoleen ja löytää uusia tapoja selvitä mahdollisista tulevista mullistuksista, joita Trumpin valinta aiheuttaisi, Nizhnikau sanoo.
Sveitsissä järjestettiin kesäkuussa Ukrainan rauhankonferenssi, johon Venäjä ei osallistunut. Sen tulokset olivat asiantuntijoiden mukaan Ukrainan kannalta vaatimattomat.
Forsbergin mukaan yleinen mielipide on molemmissa maissa muuttunut hyväksyvämmäksi rauhanneuvottelujen suhteen.
– Vaikka ukrainalaisilla on kova usko siihen, että he voisivat voittaa tämän sodan, on samanaikaisesti kasvanut ajatus siitä, että sotaa ei voida ylläpitää loputtomiin.
Viime aikoina Venäjä on saavuttanut Itä-Ukrainassa kulkevalla rintamalla hidasta edistystä Ukrainan epäonnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen. Tällä viikolla Ukrainan on tosin uutisoitu tehneen Venäjän maaperälle harvinaisen mittavan hyökkäyksen, josta se ei kuitenkaan ole ottanut suoraa vastuuta.
Ukrainalaisen Zerkalo Nedeli -lehden kesäkuun lopulla teettämän mielipidekyselyn perusteella suuri osa ukrainalaisista kannattaa neuvotteluja Venäjän kanssa, mutta harvempi on valmis myönnytyksiin.
Kysyttäessä, onko koittanut aika aloittaa viralliset rauhanneuvottelut Ukrainan ja Venäjän välillä, noin 44 prosenttia vastasi kyllä ja 35 prosenttia ei. Loput olivat epävarmoja kannastaan.
Vastaajista hieman yli puolet piti rauhan minimivaatimuksena vuoden 1991 rajoihin palaamista. Noin neljäsosalle riittäisi kyselyn mukaan paluu alkuvuoden 2022 rajalinjaan. Vain yhdeksän prosenttia olisi valmis tunnustamaan rajat sen mukaan, missä rintamalinja sopimushetkellä kulkee.
Venäjän syksyllä 2022 yksipuolisesti itseensä liittämien alueiden luovuttamista Venäjälle vastusti yli 80 prosenttia.
Kiovan kansainvälisen sosiologian instituutin (KIIS) kyselyjen perusteella ukrainalaisten suhtautuminen alueluovutuksiin on hiljalleen muuttunut myönteisemmäksi.
Kun vielä joulukuussa 2022 vain kahdeksan prosenttia oli valmis suostumaan jonkinlaisiin alueluovutuksiin, viime toukokuussa tehdyssä kyselyssä alueluovutuksiin oli valmis noin kolmasosa vastaajista.
Venäjä on puhunut neuvotteluista sekä presidentti Vladimir Putinin että Kremlin tiedottajan Dmitri Peskovin suulla. Venäjän neuvotteluhalukkuutta on tuonut esiin myös Unkarin pääministeri Viktor Orban, jolla on läheiset suhteet Venäjän johtoon.
Nizhnikau ei usko Venäjän aitoihin neuvotteluhaluihin. Hän pitää Venäjän puheita ”diplomaattisena hyökkäyksenä”, jolla maa pyrkii esittämään neuvotteluvalmiutta saadakseen Ukrainan näyttämään siltä osapuolelta, joka ei halua neuvotella.
– Venäjällä ei ole mitään aikeita lopettaa sotaa, Nizhnikau sanoo.
Forsbergin mukaan Venäjän kannalta olennaista on se, painostaako Kiina sitä rauhanneuvottelujen suuntaan.
– Länsimainen käsitys, jota Alexander Stubbkin on haastatteluissaan heijastanut, on se, että Kiina ei kohdista tarpeeksi painetta Venäjään sodan lopettamiseksi.
Sisäistä painetta rauhanneuvottelujen suuntaan Venäjällä ei Forsbergin mukaan ole syntynyt, sillä maa on siirtynyt sotatalouteen ja sodan vastainen liikehdintä on tukahdutettu. Jossain vaiheessa Venäjänkin rajat kuitenkin tulevat vastaan, hän huomauttaa.
– Sodan pitkittäminen maksaa myös Venäjälle koko ajan, vaikka mitään romahdusta ei olekaan tapahtunut.
Mitään viitteitä ei Forsbergin mukaan ole siitä, että Venäjä olisi valmis luopumaan alueista, jotka se on yksipuolisesti ilmoittanut liittäneensä itseensä.
Viime viikolla Venäjä ja länsimaat suorittivat suuren vankienvaihdon. Vaikka kyseessä on erillinen asia, se kertoo Forsbergin mukaan kuitenkin siitä, että neuvotteluja käydään ja yhteyksiä on olemassa.
– Mutta täytyy huomata, että nämäkin neuvottelut kestivät melkein kaksi vuotta. Jos nyt aloitettaisiin rauhanneuvottelut, se ei suinkaan tarkoita sitä, että sota on lähellä loppumista.
Nizhnikau ei sulje pois vaihtoehtoa, että Venäjä nähdään vielä tänä vuonna mukana rauhankokouksessa, varsinkin jos Trump voittaa vaalit.
Se avaisi Venäjälle mahdollisuuden näyttäytyä Trumpin silmissä rauhanhaluisempana osapuolena, mikä taas voisi ajaa Trumpia lopettamaan Ukrainan tukemisen, Nizhnikau arvioi.
Jos Venäjä osallistuisi, neuvottelisivat osapuolet Nizhnikaun mukaan todennäköisesti välikäsien kautta. Hän arvioi, että Stubbin kommentit neuvottelujen lähenemisestä saattaisivat viitata siihen, että Stubb olisi valmis toimimaan välikätenä.
Jos neuvotteluihin päästäisiin, olisivat ne Nizhnikaun mukaan vasta ensimmäiset monista.
– On Venäjä mukana rauhankokouksessa tai ei, olemme vielä kaukana rauhasta.
Forsberg pitää todennäköisempänä matalamman profiilin neuvottelujen toteutumista kuin varsinaista rauhankokousta.
– Voi olla, että jollain tavalla vakavampia keskusteluyhteyksiä saadaan aikaan vielä syksyn aikana. Mutta minun on vaikea nähdä sellaista isoa kansainvälistä konferenssia, jossa Venäjä ja Ukraina ovat samaan aikaan paikalla ja joka johtaisi mihinkään lopputulokseen.
Ensimmäinen askel neuvotteluissa voisi Forsbergin mukaan olla pyrkimys jonkinlaiseen tulitaukoon, joka ei vielä edellyttäisi esimerkiksi sopimista alueluovutuksista tai Ukrainan liittolaisuudesta. Yksi tulitauko myöskään tuskin riittäisi sodan lopettamiseen.
Forsbergin mukaan yhä enemmän sodat myös loppuvat niin, ettei pysyvää rauhansopimusta saada aikaan. Ukrainassa se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Venäjän miehittämät alueet jäisivät käytännössä Venäjän haltuun, vaikka ne virallisesti kuuluisivat edelleen Ukrainalle.
– Sodan lopettaminen on helpompaa kuin rauhansopimuksen aikaansaaminen. Ja sodan lopettaminenkin on jo todella vaikeaa, Forsberg toteaa.