Tiedätkö Musandamin? Hormuzinsalmen Arabian puolella sijaitsee yksi maailman oudoimmista niemimaista
Lähi-idän kiristyneessä tilanteessa huomio kohdistuu väistämättä kapeaan Hormuzinsalmeen, jonka kautta kulkee noin viidennes maailman öljystä.
Salmen pohjoisrannalla on tunnetusti Iran. Mutta etelärannalla avautuu jotain yllättävää: jyrkkien kallioiden ja syvien lahtien pirstoma Musandamin niemimaa, joka näyttää enemmän Norjan rannikolta kuin aavikolta.
Tämä maantieteellinen erikoisuus johtuu Arabian laatan painumisesta Euraasian laatan alle, mikä on ”upottanut” vuoriston rannikkoa ja luonut jylhiä, satojen metrien syvyisiä vedenalaisia rinteitä.
Nämä ”Arabian vuonot” eli khoret eivät ole jääkauden muovaamia, vaan meren täyttämiä laaksoja. Jyrkät Hajar-vuoret kohoavat suoraan turkoosista vedestä jopa 2 000 metrin korkeuteen, ja luovat kuin luonnollisen linnoituksen.
Vaikeakulkuinen maasto onkin ollut avainalueen historialliseen eristyneisyyteen; moniin kyliin on vuosisatojen ajan päässyt vain veneellä.
Musandamin erikoinen asema on seurausta pitkästä historiasta ja Omanin roolista entisenä merivaltana.
1700- ja 1800-luvuilla Muskatin ja Omanin sulttaanikunta oli Intian valtameren mahtitekijä, jonka vaikutus ulottui aina Sansibarille asti. Musandam oli strateginen ankkuripaikka, josta käsin sulttaani pystyi valvomaan meriliikennettä.
Alueen vuoristossa eläneet heimot, erityisesti Shihuh-heimo, säilyttivät vuosisatojen ajan vahvan itsenäisyyden. He puhuivat – ja puhuvat osin edelleen – kumzaria, ainutlaatuista kieltä, joka on sekoitus arabiaa, persiaa, portugalia ja jopa englantia.
Kun britit 1800- ja 1900-luvuilla pyrkivät vakauttamaan aluetta ja turvaamaan reitin Intiaan, rajat alkoivat vähitellen muotoutua sen mukaan, kuka aluetta tosiasiassa hallitsi. Vuonna 1939 brittiläiset virkamiehet tekivät tutkimusmatkoja kyliin kysyen paikallisilta, kenelle nämä oikein kuuluvat.
Vastaus oli usein uskollisuudenvala Omanin sulttaanille, vaikka maayhteyttä ei ollut. Brittien tavoitteena oli estää muiden suurvaltojen pesiytyminen salmelle, ja vahva liitto Omanin kanssa takasi tämän. Lopputulos näkyy kartalla yhä: Omanin irrallinen pala keskellä toista valtiota.
Läheltä Musandamia löytyy myös Madha, Omanin eksklaavi Arabiemiirikuntien sisällä – ja sen keskeltä vielä Nahwa, pieni emiraattien kylä Omanin alueen sisällä. Kyseiset rajat ovat muisto ajasta, jolloin kylien vanhimmat saivat itse päättää, kumpaan valtioon heidän peltonsa ja kaivonsa kuuluisivat.
Musandam muistuttaa kartografisena kuriositeettina siitä, miten kriisialueiden rajat ovat syntyneet paljon ennen nykyisiä valtioita, vuorten, heimojen ja merireittien ehdoilla.
Nykyään Musandam on kuin hiljainen vartija, jonka jyrkiltä rinteiltä seurataan maailman talouden kannalta kriittisiä öljytankkereita niiden matkalla kohti valtameriä.