"Tiedätkö, milloin sota loppuu?" – ukrainalaislapset kyselevät chatissa apua läksyihin ja sotaan liittyviin pelkoihin
– Ukrainalaiset lapset ovat joutuneet kasvamaan aikuisiksi nopeasti.
Näin sanoo SOS-Lapsikylän asiantuntija Iryna Petermann STT:lle.
Petermann kehittää Let’s chat -palvelua, joka on tarkoitettu 7–17-vuotiaille ukrainalaisille lapsille ja nuorille, jotka haluavat puhua huolistaan omalla äidinkielellään. Chatin yhteydessä toimii Domashka-keskustelupalvelu, josta saa läksyapua ukrainaksi.
– Melkein kaikki keskustelut koskevat sotaa jollain tavalla, sanoo SOS-Lapsikylän ehkäisevän digityön päällikkö Johanna Virtanen STT:lle.
Suurin osa chatin käyttäjistä on 14–17-vuotiaita. Paitsi sotaan, lasten huolenaiheet liittyvät esimerkiksi kouluun, perheeseen ja kiusaamiseen. Lapset pohtivat Virtasen mukaan paljon ystävyyssuhteita, joita sotaa pakeneminen on muuttanut.
Yli puolet palveluita käyttävistä lapsista on Ukrainassa ja loput Suomessa, Puolassa ja Saksassa.
Keskustelupalveluja tarvitaan, sillä lapset eivät aina puhu huolistaan vanhemmilleen. Virtasen mukaan lapset pyrkivät olemaan vahvoja vanhempiensa vuoksi. Erityisesti pojat kokevat olevansa vastuussa perheestään.
– Lapset kyselevät, milloin sota loppuu. Sota lasten silmin on rumaa ja täynnä menetyksiä. Jos lapsilla olisi siihen valta, he lopettaisivat sodan, Petermann sanoo.
Petermann sanoo, että ukrainalaisessa kulttuurissa ei ole tapana jakaa henkilökohtaisia asioita ulkopuolisten kanssa. Tästä huolimatta ukrainankielisissä keskustelupalveluissa yhteydenottajia on ollut tähän mennessä noin 1 300, ja ukrainalainen media on innostunut mainostamaan palvelua.
Suomi on Petermannin mukaan verkossa tehtävän auttamistyön edelläkävijöitä. Vastaavanlaisia palveluita on muualla maailmassa vähän.
Opiskelu on lapsille suuri huolenaihe. Oppitunnit menevät ohi, jos joutuu lähtemään pommisuojaan, ja poikki olevat sähköt hankaloittavat läksyjen tekemistä.
– Sanomme lapsille, että tärkeintä on olla terve ja hengissä, Petermann sanoo.
Pelastakaa Lapset ry:n asiantuntija Katja Ristola on työskennellyt viimeisen vuoden aikana Kiovassa. Ennen sotaa järjestön työntekijöitä Ukrainassa oli parikymmentä, kun heitä on nyt yli 300.
Järjestö tukee lapsia ja heidän perheitään muun muassa toimittamalla ruokaa ja vettä maan sisäisille pakolaisille, antamalla käteisapua ja korjaamalla kouluja ja pommisuojia.
Ristolan mukaan noin kolmasosa Ukrainan kouluista on tuhoutunut. Jäljelle jääneistä kouluista hyvin pieni osa on auki, koska niiden lämmitykseen tarvittavasta energiasta on pulaa.
– Lasten suuri toive on päästä takaisin kouluun koronavuosien jälkeen, Ristola sanoo STT:lle.
Ristolan mukaan yli 3 000 koulua on vahingoittunut ja lähes 400 koulua tuhoutunut pommituksissa. Jäljelle jääneistä kouluista hyvin pieni osa on auki, koska niiden lämmitykseen tarvittavasta energiasta on pulaa eikä kouluissa ole käyttökelpoisia pommisuojia.
Lastensuojelu ja psykososiaalinen tuki ovat osa järjestön kaikkia muita palveluita. Tuen avulla pyritään ehkäisemään lasten traumatisoitumista.
– Lapsilla on epämääräinen kuva tulevaisuudesta. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan sota kestää, ovatko he turvassa ja milloin seuraava isku tulee.